Koukuttaako kohtuukäyttö?

Päihderiippuvaisille suunnattuja palveluja ja hoitoja käyttää 40 000 suomalaista vuosittain. Tässä joukossa ovat myös kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset. Heistäkin oletettavasti osa juo humalahakuisesti viikoittain ja kärsii riippuvuuden tuomista sosiaalista- ja terveyshaitoista. Toisaalta kohtuukäyttäjäjääkin vaanivat päihdehaitat. Mutta millainen määrä alkoholia on liikaa? Milloin viikoittainen rentoutumisen tapa muuttuukin tottumukseksi ja riippuvuudeksi?

Yhteinen humala vai yhdessäolo?

Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset elävät kuten mattimeikäläiset. He opiskelevat, valmistuvat ammatteihin, jotkut suorittavat ajokortin, osa jää vaille työpaikkaa. He rakastuvat, riitelevät, haaveilevat lomamatkoista ja perheenperustamisesta. He juhlivat ja iloitsevat. He kilistävät maljoja juhliensa kunniaksi. Jotkut juovat välillä murheeseenkin.

Itsenäinen elämä tuo eteemme vapauksia, valintoja ja velvollisuuksia. Jotkut valinnoistamme voivat johtaa koukuttaviin tapoihin. Osa näistä tavoista edistää hyvinvointiamme, osa niistä vähentää sitä. Päihteillä tavoitellaan usein lievitystä stressiin ja epämiellyttävään oloon. Yksinäisyys ja ulossulkemisen tunne sekä tulevaisuuden näköalojen puute voivat olla etenkin nuorille riskitekijöitä, joiden seurauksena syntyy riippuvuuksia päihteisiin. Näitä tarinoita olemme SELVIS-hankkeen tiimoilta kuulleet nuorilta kuluneen vuoden aikana.

Riemu ei viinaa kaipaa

Tärkeää on, että me kaikki saamme ymmärrettävästi tietoa siitä, miten alkoholi kaiken ilon ja nautinnon lisäksi voi myös koukuttaa ja aiheuttaa erilaisia haittoja jo pieninäkin määrinä. Päihdekasvatuksen rinnalla tarvitaan lisäksi erilaisia taitoja, kuten vuorovaikutus- kieltäytymis- ja muita sosiaalisia taitoja. Niitä voi onneksi opetella. On tarpeen vaalia kykyä kokea riemua ja yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja järjestää hyviä juhlia ilman alkoholia. Sen ei tarvitse olla tylsää! Ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä. Mielihyvän ja ilon saamiseksi on erilaisia päihteettömiä vaihtoehtoja.  Niitä on myös luotava ja harjoiteltava riittävän pitkään, jotta ne vakiintuisivat.

Kaikilla samat oikeudet

Ketään ei voi jättää ulkopuolelle eduista ja velvollisuuksista, joita yhteiskunnassamme on. Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus itsenäiseen elämään ja asumiseen. Myös itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille silläkin riskillä, että valinnat eivät aina päihdekasvatuksen näkökulmasta osu oikeaan. Lain mukaan aikuinen kehitysvammainen henkilö voi ostaa ja juoda alkoholia siinä missä muutkin täysi-ikäiset kansalaiset. Ravintola tai myymälä ei voi kieltäytyä myymästä alkoholia täysi-ikäiselle kehitysvammaiselle henkilölle kehitysvamman vuoksi. Kieltäytymällä he syyllistyisivät vammaisuuden perusteella tapahtuvaan syrjintään. Toivottavasti päihdekulttuurimme muuttuu kuitenkin niin, ettei kenellekään lupa juoda merkitse yhtä kuin lupa humaltua. Tärkeää on, että kehitysvammaisille henkilöillä on oikeus ja mahdollisuus saada tietoa myös päihdehaitoista ja päihderiippuvuuksien synnystä. Yhden tai useamman tukihenkilön ja ystävän löytyminen voi lisätä suojatekijöitä sekä mahdollisuutta olla aidosti mukana lähiyhteisössä. Se on myös parasta ennaltaehkäisevää päihdetyötä.

Nuoret haluavat olla ”taviksia”

Teimme Selvis-hankkeessa vuoden 2019 syksyn aikana kyselyn koskien kehitysvammaisten nuorten päihdekasvatusta. Kyselyymme vastasi 198 asumisen ja työtoiminnan sekä oppilaitosten ammattilaista. Vastaajista 44 % kertoi, että jokin päihdekasvatuksen teemaan liittyvä asia on ollut viime vuoden aikana esillä omassa työssä noin 4 – 6 kertaa. Vastaajista 55 % oli keskustellut päihteiden riskeistä ja haitoista, kun ne näyttivät haittaavan (kehitysvammaisen) nuoren osallistumista. Nuoret haluavat olla ”taviksia”. Päihteisiin liittyen heillä on osin ihailevia mielikuvia ja osin pelkoja. Vastauksissa tuli esille ammattilaisten huoli siitä, että päihdekasvatus on paikoitellen hyvin vähäistä, vaikka asiakkaiden päihteiden käyttö on lisääntynyt. Uutta on myös se, että asiakkaita ei tule palveluihin pelkästään kehitysvammalain nojalla. Ammattilaiset kertoivat kyselyssämme, että päihteet otetaan puheeksi herkästi, kun nuori osoittaa kiinnostuksensa niistä puhumiseen. Toisaalta kehitysvammapalveluissa ei ole materiaalia päihdekasvatukseen. Ammattilaiset kokivatkin epätietoisuutta, miten voivat vaikuttaa ja antaa tietoa riskeistä ymmärrettävästi. Kaikille saavutettavaa, selkokielistä tietoa ehkäisevään päihdetyöhön siis tarvitaan. Kehitysvammaliitto ry:n ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteisen Selvis-kehittämishankkeen tavoitteena on, että kehitysvammaiset nuoret saavat tietoa, miten he voivat rakentaa omaa terveyttään edistävää tapaa elää ja suhtautua asioihin.

https://www.kehitysvammaliitto.fi/liitto/kehittamishankkeet/