Vihdin käsityölähettiläät

Annamari Pajunen ja hänen miehensä Mauri Pajunen ovat vuodesta 2000 lähtien tuottaneet kehitysvammaisten ihmisten asumis- ja työtoimintapalveluja. Pariskunta omistaa sosiaalialan yrityksen nimeltään Kisälli-Harjulanmäki, joka sijaitsee Vihdin kirkonkylässä Länsi-Uudellamaalla. Yrityksessä on kaksi toimipistettä. Harjulanmäki tuottaa asumispalveluja ja Kisälli on kehitysvammaisten kädentaitojen työpaja, jossa tehdään taidekäsitöitä. Pajassa työskentelee yhdeksän käsityöläistä eri alojen taiteilijoiden ohjauksessa.

”Periaatteemme on tuottaa hyvää, laadukasta ja mielekästä työpajatoimintaa kehitysvammaisille ja osatyökykyisille ihmisille. Kisällissä ihmisiä ei yhdistä kehitysvammaisuus, vaan kiinnostus käsityötaiteeseen”, kuvailee Mauri Pajunen pajan toimintaperiaatetta.

Pajalaiset ovat vuosien varrella toteuttaneet monien nimekkäiden taiteilijoiden suunnittelemia töitä. Esimerkiksi Tiina Veräjänkorvan Väreily-ryijy, Tiina Lammisen kanavatyöt, Tzu-Jung Huangin serigrafiat ja Pauliina Ruokokosken Sateenkaari-matot ovat syntyneet tällaisen yhteistyön tuloksena.

Yhteistyö ammattitaiteilijoiden kanssa on avannut pajalaisille parhaan tavan tuoda omia taitojaan esiin.

”Nyt olemme mukana suomalaisessa kulttuurielämässä ja käsityön maailmassa siellä missä muutkin käsityötaiteilijat ovat, yhtenä muiden joukossa. Lisäksi yhteistyö taiteilijoiden kanssa tarjoaa käsityön tekemiseen uusia näkymiä, joita olisi muutoin melko vaikea saavuttaa”, korostaa Annamari Pajunen.

”Jokainen taiteilija tuo jotain uutta, oman ajatuksensa, joka ei ole vielä valmis tuote, ja juuri se tekee työskentelystämme mielenkiintoista. Taiteilijan on konkretisoitava ajatuksensa meille niin selvästi, että pystymme toteuttamaan ne. Koko prosessi on hyvin mielenkiintoinen”, Mauri Pajunen pohtii.

Katutaidetta ryijyn muodossa

Kisällin tuorein taideprojekti on yhteistyössä taiteilija Jaakko Leeven kanssa toteutettu ryijy, jonka Leeve suunnitteli opinnäytetyönään, kun hän valmistui Lahden ammattikorkeakoulun muotoilulinjalta.

Leeven ryijy on saanut innoituksensa graffititaiteesta, joka ilmaisukieltä taiteilija on menestyksellä yhdistänyt perinteiseen suomalaiseen ryijytaiteeseen.

Keskellä ryijyä on graffitityylisesti kirjoitettu sana rug, joka tarkoittaa englanniksi ryijyä.

”Halusin valita yhteisölliseen projektiin yleisen sanan, joka ei viittaa kehenkään tiettyyn tekijään toisin kuin graffiteissa yleensä, joissa teksti yleensä viittaa tekijän katupersoonaan tai nimeen”, Leeve kertoo.

Opiskelijana ollessaan Leevellä ei ollut taloudellista mahdollisuutta toteuttaa suuritöistä ja kallista opinnäytetyötään itse, mutta se toteutettiin Kisällissä hänen ohjeidensa perusteella.

”Aluksi meillä oli ryijystä vain pieni kuva. Lisäksi Jaakko Leeve laati meille ryijykartan, jossa on merkitty noin 13 000 ryijysolmua”, kuvaa Annamari Pajunen työn alkuvaiheita.

Harjoitus teki mestareita

Ryijyn tekeminen kesti kaiken kaikkiaan kaksi vuotta. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä Kisällin käsityöläiset perehtyivät taitoihin, joita ryijyn tekemisessä vaaditaan.

”Ryijyn suunnitteluprosessi, kuten oikeiden värien löytyminen ja muut ryijyn tekemiseen liittyvien työvaiheiden omaksuminen, vei aikaa. Teimme ensin kapean loimen, johon jokainen sai harjoitella tekemään nukkia, sillä varsinaisen ryijyn teossa ei enää voinut harjoitella. Tärkeää on myös käsityöläisten uusien työskentelytapojen oppiminen, siten että työ vastaa taiteilijoiden laatuvaatimuksia”, Annamari Pajunen kertoo.

Kun varsinainen ryijyn solmimistyö oli päässyt vauhtiin, taiteilija kävi kerran kuukaudessa tarkastamassa ryijyn laadun, värit ja toteutuksen ja hän myös kutoi ryijyä yhdessä Kisällin käsityöläisten kanssa.

”Yhteistyö oli erittäin sujuvaa alusta asti. Työnjako ja aikataulu olivat selkeät. Minä vastasin suunnittelusta ja Kisällityöpaja toteutuksesta. Ryijy valmistui nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Työn jälki puhuu puolestaan. Kuva-aiheen mittasuhteet olivat kohdillaan ja ryijyn tuuheus suunnitelman mukainen. Työn jälki on laadukasta”, kuvailee Leeve ryijyn syntyprosessia.

”Vierailut Kisällipajassa ovat olleet lämpimiä ja mukavia. Ilmapiiri on ollut positiivinen ja se näkyy mielestäni lopputuloksessa. Aluksi haaveilin ryijystä, mutta lopputuloksesta tuli jotain paljon enemmän, kun se toteutui yhteistyönä kisälliläisten kanssa. Olen projektista erityisen ylpeä”, Leeve jatkaa.

Ensin työ, sitten juhlat

Valmistumisensa jälkeen ryijy herätti heti suurta mielenkiintoa.

”Kun taiteilija onnistuu, se herättää ihmisten mielenkiinnon vahvasti, kuten tämän ryijyn kanssa on käynyt. Jaakko Leeve on hyvä esimerkki tällaisesta taiteilijasta. Hänen teoksensa ovat monesti yhteiskunnallisesti puhuttelevia. Hän on käsitellyt myös hyvinkin kriittisiä aiheita teoksissaan”, arvioi Mauri Pajunen.

Ryijyn värit kuvastavat kromiheijastusta. Ryijyn sininen yläosa on taivas ja ruskea alaosa on maa. Niiden välissä kulkee horisontti.

”Olen ottanut ryijyn tyyliin vaikutteita 1980-luvun graffiteista, mutta värimaailma on 80-luvun videopeleistä ja leluista. En ole graffitimaalari, mutta olen perehtynyt graffiti- ja katutaiteeseen taideopinnoissani. Teen teoksia myös sissitaideprojekteina. Julkisen tilan käyttö ja haltuunotto kiinnostaa minua erityisesti”, kuvailee Leeve.

Viime kesänä ryijy oli näytteillä Galleria Brunossa sekä Aalto-yliopiston näyttelytiloissa. Monet ryijyn nähneet olisivat halunneet ostaa sen, mutta ainokaista näyttelykappaletta ei voi laittaa myyntiin. Sen vuoksi Kisällissä on parhaillaan tekeillä toinen kappale samasta ryijystä. Se syntyy huomattavasti ensimmäistä ryijyä nopeammin, sillä sen tekemistä ei enää ole tarvinnut harjoitella.

Ryijy valittiin mukaan Islantiin Pohjola-talossa pidettävään Suomi 100 vuotta -juhlanäyttelyyn, jonne koko Kisällin väki matkusti maaliskuun alussa osallistuakseen näyttelyn avajaisjuhlallisuuksiin.

Kisällin käsityöläisille itse tehtyjen töiden esille laittaminen yleisön nähtäväksi on erittäin tärkeä asia.

”Taidenäyttelyjen avajaiset kertovat siitä, että olemme tehneet työmme hyvin ja avajaisissa on aika juhlia. Näkyväksi tuleminen motivoi meitä kaikkia”, Annamari Pajunen toteaa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa kisälliläisillä on yhteistyö paikallisen museon kanssa. Vihdissä on taltioitu seitsemän erilaista ryijymallia, jotka ovat jo lähes kadonneet. Vain muutamia on jäljellä museoissa eri puolilla Suomea, muun muassa Kansallismuseossa. Ajatuksena on, että Kisällin käsityöläiset kutoisivat nämä ryijyt.

Kisällin palkkamalli

Pajuset ovat kehittäneet uudenlaisen, muissa työkeskuksissa tuntemattoman palkkamallin kehitysvammaisille työntekijöilleen.

Kaikki Kisällissä tehdyt tuotteet myydään pajan yhteydessä olevassa myymälässä. Tuotteiden hinnat ovat varsin korkeita, kuten suomalaisten käsityönä tehtyjen tuotteiden hinnat yleensäkin. Työntekijät saavat työosuusrahaa ja sen lisäksi myös kaikki tuotemyynnistä syntyneet voitot itselleen.

Osa Kisällin käsityöläisistä ei käsitä rahan arvoa. Heidän ansaitsemansa rahat siirretään harrastus- ja koulutustilille, josta sitä käytetään moniin vapaa-ajan harrastuksiin ja matkoihin. Tilitä maksettiin esimerkiksi Islannin matka osalle työntekijöistä.

”Tällä rahalla saadaan aikaan yhteisöllistä hyvää!”, iloitsee Annamari Pajunen.

Luontevaa yhteisöllisyyttä

Yhdessä tekeminen on ollut Kisällissä aina tärkeää jo paljon ennen kuin koko asia tuli muotiin.

”Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat ympärilleen yhteisön aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin ihmiset”, huomauttaa Annamari Pajunen.

Eräs yhteisöllisyyden muoto Kisällissä on Erasmus-ohjelmaan kuuluvat ulkomaalaiset vaihto-oppilaat, joita pajalla on jatkuvasti. Kisällin käsityöläiset opettavat sekä vaihto-oppilaita että myös lähialueen koululaisia tekemään erilaisia käsitöitä. Tällä tavoin he ovat luontevasti mukana erilaisissa yhteisöissä.

”Kukaan ei tee tätä työtä yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Kaikilla on kuitenkin oma yksilöllinen roolinsa, jossa hän voi tuoda esiin omat vahvuutensa. Meidän ohjaajien tehtävä on löytää ne vahvuudet yhdessä asiakkaan kanssa”, toteaa Annamari Pajunen.