Avustussäätiön taustalla rankka alkoholismi

Märta Klaus syntyi kultalusikka suussa erittäin varakkaan suomenruotsalaisen perheen ainoaksi lapseksi. Aikuistuttuaan hän avioitui saksalaisen upseerin kanssa ja sai pojan, joka sai nimekseen Peter. Avioliitto kuitenkin päättyi eroon pojan ollessa vasta noin vuoden ikäinen. Siitä lähtien äiti ja poika elivät kahdestaan. Märta oli käyttänyt alkoholia runsaasti jo nuoresta lähtien ja hän jatkoi juomistaan myös raskausaikanaan.

Kun Peter kasvoi, myös hän alkoi juoda yhdessä äitinsä kanssa. Märta toi joka päivä töistä tullessaan kotiin paljon viiniä, jota äiti ja poika joivat yhdessä. Jatkuvasta juomisestaan huolimatta Märta kykeni käymään töissä koko työikänsä ja jäi eläkkeelle vasta normaalin eläkeiän koittaessa.

”Alkoholismistaan huolimatta hän oli hyvin älykäs nainen”, kuvailee Rolf Wikstedt Märta Klausia.

Sen sijaan Peter ei koskaan käynyt töissä, vaan hän eli äitinsä kodissa huoletonta ja taloudellisesti turvattua elämää.

Rolf Wikstedt tutustui Märta ja Peter Klausiin toimiessaan kiinteistönvälittäjänä. Märta Klaus otti häneen yhteyttä, koska halusi myydä osan maaomaisuudestaan ja hän antoi myyntitoimeksiannon Wikstedtille.

Vähitellen Wikstedt alkoi hoitaa yhä enemmän sekä äidin että pojan raha-asioita, ja lopulta Märtan yleiskunnon huononnuttua hänestä tuli kummankin virallinen holhooja.

Puolet perinnöstä Folkhälsanille

Kun Märtan äiti kuoli, kävi ilmi, että hän oli määrännyt testamentillaan koko omaisuutensa Folkhälsanille. Märtan edunvalvojana Wikstedt piti huolen siitä, että Märta sai perinnöstä kuitenkin lakiosuutensa, jolloin hän peri äidiltään huomattavan omaisuuden, muun muassa suuren rantakiinteistön Kirkkonummella, osakkeita ja käteisvaroja.

”Osinkotuloja oli niin paljon, että äiti ja poika eivät saaneet omaisuutta vähennettyä jatkuvasta juomisesta huolimatta”, Wikstedt muistelee.

Lopulta Märta joutui sairaalaan ja kuoli, kun Peter oli 40-vuotias. Tämän jälkeen Peterin elämään astui epämääräisiä ystäviä, jotka auttoivat häntä tehokkaasti juomaan entistä enemmän.

”Peterin holhoojana en antanut hänelle rahaa juomiseen, vaan ainoastaan välttämättömiin asioihin kuten vaatteisiin ja muuhun normaaliin elämiseen. Ruokaa hän saattoi ostaa kaupasta laskulle. Alkoholia laskulle sen sijaan ei voinut ostaa, mutta hän keksi hakea rahaa juomiseen sosiaalivirastosta. Alkoholin himo yltyi pahimmillaan jopa niin pahaksi, että hän sai raivokohtauksen ja hänet oli laitettava lepositeisiin”, Wikstedt kuvailee.

Peter kannatti säätiön perustamista

Märtan ja Peterin elämää läheltä seurattuaan Wikstedt päätti ehdottaa Peterille, että hänen jälkeensä jättämä omaisuus voitaisiin säätiöidä siten, että sillä voitaisiin auttaa alkoholin vaurioittamia lapsia elämässä eteenpäin.

”Peter luotti minuun. Hän ei heti itse ymmärtänyt, että hänellä on FASD, mutta kun hän sai kuulla FASD-oireyhtymästä, hän ymmärsi itsekin kuuluvansa tähän ryhmään. Kysyin häneltä, hyväksyykö hän, että hänen jälkeensä jättämä omaisuus säätiöidään ja sillä avustetaan lapsia, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän. Peter ymmärsi tämän ja kannatti ajatusta”, Wikstedt kertoo.

Peter kuoli noin viisi vuotta äitinsä jälkeen kymmenkunta vuotta sitten. Hänen kuolemansa jälkeen perustetun Märta Klaus ja Peter Klaus -säätiön tarkoituksena on tukea FASD-lapsia ja -nuoria lahjoituksilla, jotka helpottavat heidän elämäänsä tavalla tai toisella. Säätiö on tukenut nuoria muun muassa lahjoittamalla rahaa arkea helpottavien tai iloa tuottavien tuotteiden, lomien tai palvelujen ostamiseen.

”Olemme tukeneet FASD-nuoria monilla tavoilla. Eräälle nuorelle ostimme pyörän, toiselle pianon. Olemme myös tukeneet taloudellisesti erään nuoren ratsastusharrastusta sekä lahjoittaneet tietokoneita sekä oppimisohjelmia lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia. Viime vuonna maksoimme eräälle Lohjalla asuvalle nuorelle autokoulun ja ajokortin”, Wikstedt luettelee.

Avustettavien löytäminen vaikeaa

Säätiön varoista on jaettu yhteensä noin 10 000 euroa vuosittain useille vastaanottajille siten, että yhdelle lapselle lahjoitettava osuus on ollut 3000 – 5000 euroa. Avustusrahat tulevat osakkeiden vuosittaisesta tuotosta.

Yllättävää kyllä, avustuskohteiden löytäminen on ollut varsin vaikeaa. Tähän saakka Wikstedt on etsinyt avustettavia lapsia soittamalla kuntiin ja kyselemällä löytyisikö niiden vammaispalveluyksiköiden asiakkaiden joukosta mahdollisia avustusten tarpeessa olevia FASD-nuoria.

”Toisinaan minusta tuntuu, että kuntien virkamiehet eivät ole kovin kiinnostuneita siitä, että heidän pitäisi löytää avustettavia henkilöitä, vaikka emme kysele edes avustettaviemme nimiä”, Wikstedt ihmettelee.

Avustuskohteita etsiessään Wikstedt törmäsi netissä Kehitysvammaliiton FASD-toimintaan, jonka aikaansaannoksia on muun muassa FASD Suomi -verkosto. Se kokoaa yhteen FASD-osaajia sekä FASD-nuorten omaisia ja läheisiä eri puolilta Suomea. Lisäksi hanke kehittää FASD-mentorointimallin, jonka avulla se kouluttaa ja valmentaa FASD-lasten ja nuorten sijaisvanhempia ja perhehoitajia toimimaan tukena tilanteissa, joissa perheisiin sijoitetaan FASD-lapsi tai -nuori. Kehitysvammaliiton FASD-työ tarjoaa sijaisvanhemmille ja perhehoitajille mahdollisuuden vertaistukeen sekä tuottaa myös tietoa ja materiaalia FASDista. Se on tällä hetkellä Suomen ainoa FASD-lasten ja -nuorten tukemiseen keskittyvä hanke. Siksi Märta Klaus ja Peter Klaus -säätiö päätti tänä vuonna lahjoittaa poikkeuksellisen suuren, 25 000 euron suuruisen summan projektin työskentelyn tukemiseen.

FASD-tietoa Kehitysvammaliiton sivuilla (www.kehitysvammaliitto.fi)