Taiteen tekeminen on työtä

Rotterdamissa toimiva taidestudio Herenplaats tarjoaa kehitysvammaisilla kuvataiteilijoille mahdollisuuden tehdä taidetta ammattimaisesti ja kokopäiväisesti. Herenplaatsin toiminnanjohtaja Richard Bennaars kävi Suomessa kertomassa galleria-ateljeen toiminnasta.

Richard BennaarsTaidestudio Herenplaatsin toiminnanjohtaja Richard Bennaars osallistui lokakuussa erityistaiteen verkostotapaamiseen Hämeenlinnassa.

”Toiminta-alueemme ulottuu Tokiosta New Yorkiin ja Skandinaviasta Madridiin”, kuvailee toiminnanjohtaja Richard Bennaars galleria-ateljee Herenplaatsin toimintaa.

Bennaars osallistui lokakuussa Taidekeskus Kettukin erityistaiteen verkostotapaamiseen. Hän kertoi tapaamisessa Herenplaatsin menestystarinan, joka on ollut esimerkkinä monille muille Alankomaissa nykyisin toimiville erityistaiteen taidestudioille.

Valmistuttuaan taideyliopistosta kuvataiteilijaksi Bennaars ei halunnut työskennellä taiteilijana, vaan meni sen sijaan töihin kehitysvammaisten päivätoimintakeskukseen. Samaan aikaan 1980-luvun loppupuolelta alkaen Hollannissa puhalsivat uudet tuulet kehitysvammahuollossa. Ajateltiin, että myös kehitysvammaisten ihmisten on osallistuttava yhteiskunnan toimintaan tekemällä oikeaa tuottavaa työtä. Uusi näkemys johti lopulta siihen, että päivätoimintakeskusten tilalle perustettiin eri aloja edustavia työkeskuksia ja kehitysvammaiset henkilöt siirtyivät tekemään työtä näihin keskuksiin. Niissä tehtiin esimerkiksi puutöitä, keittiötöitä tai puutarhanhoitoon liittyviä tehtäviä, mutta taiteen tekemiseen ei ollut minkäänlaista omaa keskusta, koska ammattimaista taiteen tekemistä ei mielletty oikeaksi työksi. Bennaars halusi todistaa tämän käsityksen vääräksi.

Vuonna 1991 Bennaars ja hänen taiteilijakollegansa perustivat galleria-ateljee Herenplaatsin, johon he valitsivat aluksi kahdeksan kehitysvammaista henkilöä taiteellista luovuutta mittaavien valintatehtävien kautta.

Aluksi Herenplaatsissa työskenteli ainoastaan kehitysvammaisia taiteilijoita, mutta nykyisin mukana on myös mielenterveyskuntoutujia. Tällä hetkellä ateljeessa työskentelee yhteensä 39 taiteilijaa, joista 27 on kehitysvammaisia ja loput mielenterveyskuntoutujia.

Taiteilijayhteisöön hyväksytään joka vuosi muutamia uusia jäseniä, joiden on osoitettava taiteellisuutensa koeajan näyttöjen perusteella.

Opetus ja materiaalit parasta laatua

Työskentely Herenplaatsissa edellyttää taiteilijoilta vahvaa motivaatiota sekä taiteellista lahjakkuutta. He saavat jatkuvasti korkeatasoista ammatillista taiteen perusopetusta sekä mahdollisuuden kehittää omaa persoonallista taiteellista ilmaisuaan. Kaikessa taiteen tekemisessä käytetään aina korkealaatuisia materiaaleja ja työvälineitä. Myöskään taulujen koossa ei pihtailla.

”Taide voi olla suurta ja rikkoa rajoja. Siksi käytämme usein suuria kankaita, jotka laajentavat ajatuksia”, toteaa Bennaars.

Herenplaatsin taiteilijat tekevät tilauksesta yksittäisiä töitä, mutta myös laajempia tilaustöitä. Lisäksi he vetävät taiteen workshop-pajoja maksua vastaan.

Monien Herenplaatsin taitelijoiden töitä on jatkuvasti esillä taidenäyttelyissä ympäri maailmaa.

”Kerran meillä on näyttely Espanjassa. Näyttelyvieraat eivät tienneet, että kyseessä oli kehitysvammaisten ihmisten tekemä taide. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka monilla eri tavoilla ihmiset suhtautuivat asiaan, kun saivat kuulla taiteilijoiden taustoista. Jotkut heistä tunsivat suorastaan tulleensa petetyiksi, toiset puolestaan olivat haltioissaan”, Bennaars kertoo.

Outsider-taidetta

Herenplaatsin taiteilijoiden taide luokitellaan Outsider-taiteeksi, sille se ei edusta taiteen valtavirtaa.

”Taitelijoidemme asemaa määrittää myös se seikka, että he elävät yhteiskunnan reunamilla kehitysvammaisuutensa vuoksi. He eivät ota töissään kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten ympäristökysymyksiin tai politiikkaan. He eivät myöskään voi opiskella esimerkiksi taideyliopistoissa ja jäävät siten vaille akateemista taidekoulutusta. Siksi heidän taiteensa ei myöskään sovi yleisiin taidesuuntauksiin, joiden periaatteet opitaan taideoppilaitoksissa”, Bennaars määrittelee.

Toisaalta joissain tapauksissa rajanveto Outsider-taiteen ja valtavirran välillä on hämärä. Outsider-taiteelle on tyypillistä, että se on hyvin lähellä taitelijaa itseään. Sen sijaan valtavirran taide on aina melko samankaltaista.

”Erityisesti valtavirran videotaideteokset muistuttavat kaikki tosiaan hyvin paljon. Taidenäyttelyissä pystyn välittömästi erottamaan Outsider-taiteen muusta taiteesta, sillä se on aina jotain hyvin yksilöllistä ja ainutlaatuista. Tapasin kerran jopa erään taiteilijan, joka sanoi, että hän haluaa oppia kehitysvammaisilta taiteilijoilta, kuinka taidetta tehdään”, Bennaars kertoo.

Herenplaatsin taiteilijoiden töitä voi ostaa suoraan galleria-ateljeesta, jossa taiteilijoilla on myös työskentelytilat.

Aluksi taiteilijat eivät saaneet myydyistä töistään korvausta lainkaan, sillä tauluista saaduilla rahoilla ylläpidettiin Herenplaatsin toimintaa ja kustannettiin materiaaleja. Myyntivoittoja ei annettu taiteilijoille myöskään eläkkeen menettämisen vuoksi, sillä jo 4000 euron vuosiansiot vievät taiteilijalta eläkkeen pysyvästi.

Nykyisin asia on ratkaistu siten, että taiteilijoille maksetaan 10 prosenttia taulujen myyntivoitoista, jolloin omien tulojen ja eläkkeen yhteensovittamisesta ei synny ongelmia.

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).