Sisukkaasti kohti hyvää elämää

Jyväskylässä toimivan SISUKAS-projektin tavoitteena on ennaltaehkäistä sijoitettujen lasten syrjäytymistä. Lajissaan ensimmäinen hanke on tuottanut erittäin lupaavia tuloksia.

Koulun pihaSISUKAS-hankkeen tavoitteena on ennaltaehkäistä sijoitettujen lasten syrjäytymistä ja kehittää työskentelymalli koulunkäynnin tukemiseen.

”Sijoitettu lapsi koulussa (SISUKAS) -projekti sai alkunsa, kun saimme sijaisvanhemmilta runsaasti palautetta, joka koski sijoitettujen lasten ja koulun välisen yhteistyön ongelmia. Sijaisvanhemmat tunsivat olevansa hyvin yksin sijoitetun lapsen pulmien kanssa, kun lapsen sosiaalityöntekijän tarjoama tukikin oli riittämätöntä. Vanhemmat kokivat, että koulussa ei riittävästi ymmärretty sijoitetun lapsen erityistarpeita ja käyttäytymisen taustalla vaikuttavia seikkoja. Perheille tuli kouluista usein viestejä sijoitettujen lasten häiritsevästä käyttäytymisestä. Riittämättömyyden tunteita koettiin varmasti sekä koulussa että kotona”, taustoittaa kehittämispäällikkö Christine Välivaara hankkeen syntyä.

SISUKAS-projekti käynnistyi vuonna 2012 ja se jatkuu vuoteen 2016 saakka. Projekti on osa Raha-automaattiyhdistyksen Emma & Elias, Pidetään huolta lapsesta -avustusohjelmaa, jonka päämääränä on edistää lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. SISUKAS-projekti on osa jyväskyläläisen lastensuojeluun erikoistuneen Pesäpuu ry:n toimintaa.

Hanketta suunniteltaessa Välivaara törmäsi Etelä-Ruotsissa Helsinborgissa toteutettuun kokeiluun nimeltään Skolfam®. Hankkeen tarkoituksena oli mallintaa tukea sijoitetuille lapsille koulussa ja koota yhteen eri puolilla maailmaa tehtyä tutkimusta aiheeseen liittyen. Skolfam®-mallista on Ruotsissa saatu erittäin hyviä kokemuksia. Tällä hetkellä se on levinnyt jo 22 kuntaan ja sitä hallinnoi Almänna Barnhuset -järjestö. Mallia on sovellettu onnistuneesti myös Norjassa ja Tanskassa.

”Ruotsissa tehdyt tutkimustulokset olivat hyvin yhdenmukaisia. Niiden mukaan sijoitetut lapset kuuluvat riskiryhmään koulunkäyjinä. He ovat muita suuremmassa riskissä pudota koulupolulta tai alisuoriutua koulussa ja myös opettajat odottavat heiltä vähemmän. Sijoitettujen lasten itsetunto on usein alhaalla ja lisäksi heillä saattaa olla arvottomuuden kokemuksia muutosten ja menetysten seurauksena. Systemaattisesta tuesta koulupolulla on ollut tutkitusti hyötyä”, Välivaara valottaa.

Sijoitetuilla lapsilla on myös kohonnut riski teiniraskauksiin, itsetuhoisuuteen, impulsiivisuuteen, työttömyyteen ja alhaisempaan koulutustasoon kuin muilla vastaavassa iässä olevilla. Sijoitettujen lasten oppimisvaikeudet jäävät koulussa usein huomaamatta, koska heidän oppimisvalmiuksiaan ei systemaattisesti selvitetä ja he vaihtavat sijoituksen yhteydessä usein koulua.

Myös sijaisvanhemmat ovat hyvin yksin tilanteessaan ja samaan aikaan sijoitetut lapset ovat nykyisin moniongelmaisempia kuin ennen.

Suomessa sijoitettujen lasten tilanne on vielä Ruotsiakin kehnompi, sillä sosiaalihuoltoon kohdennettujen leikkausten vuoksi Suomessa sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat hyvin paljon suuremmat kuin Ruotsissa.

SISUKAS-projektin tarkoituksena on saattaa sijoitetut lapset koulutuksellisesti tasa-arvoiseen asemaan muiden kanssa siten, että heidän kehityshistoriansa, traumaattiset kokemuksensa ja menetykset otettaisiin huomioon koulussa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävä on huolehtia, että lapsen oikeus saada tarvitsemaansa tukea toteutuu.

Yksi prosentti lapsista sijoitettuna

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 17300 sijoitettua lasta. Toisin sanoen noin yksi prosentti alle 18-vuotiaista lapsista elää kodin ulkopuolelle sijoitettuna eri puolilla maata.

Yli puolet sijoitetuista lapsista asuu perheissä, ja loput erilaisissa laitoksissa. Pyrkimys on, että myös teini-ikäisille löytyisi ensisijaisesti perhesijoituspaikka, mutta joskus laitoshoito voi olla parempi vaihtoehto.

Yleisimmät syyt lasten sijoittamiseen ovat päihdeongelmat tai väkivalta perheessä, mutta myös lapsesta itsestään johtuvat syyt, kuten päihteiden käyttö tai itseä vahingoittava käytös.

”Lain mukaan tiettyjen kriteerien on täytyttävä joka kerta, kun huostaanottoon ryhdytään. Pienten lasten kohdalla perheiden ongelmat ovat monesti syystä tai toisesta kasautuneet liikaa ja vanhemmilla ei riitä resursseja huolehtia lapsesta. Ongelmia syntyy myös, kun nuori ei esimerkiksi mene kouluun tai hän joutuu päihdekierteeseen. Jos tukitoimet eivät auta, tämä kierre joudutaan katkaisemaan huostaanoton avulla. Tosi pelkkä koulun käymättömyys ei yksin riitä huostaanottoon, vaan syitä on useita. Lisäksi perhettä yleensä tuetaan pitkään ennen kuin huostaanottoon päädytään, ellei kyseessä ole akuutti huostaanoton tarve”, kuvailee kehittäjä ja sosiaalityöntekijä Johanna Liukkonen.

Pilottiryhmä

SISUKAS-projektiin valittiin mukaan 20 alakouluikäistä sijoitettua lasta 16 eri koulusta, jotka sijaitsevat eri puolilla Keski-Suomea. Lasten valinta perustui vanhempien suostumukseen. Hankkeessa on mukana myös sellaisia pitkäaikaisesti perhehoitoon sijoitettuja lapsia, joilla ei ollut pulmia koulunkäynnissä.

”Vaikka osalla lapsista ei välttämättä juuri tällä hetkellä olisi havaittavia tuentarpeita, on tärkeää tukea myönteistä koulumielialaa. Lasta kuormittavat kokemukset voivat aktivoitua stressin kohotessa ja näkyä oppimisessa sekä kaverisuhteissa kehityksen eri vaiheissa. Hankkeessa on mukana ns. ”näkymättömiä”lapsia, joiden kiltin, hymyilevän ja hiljaisen olemuksen taakse on kätkeytynyt esimerkiksi merkittäviä kielellisiä oppimisvaikeuksia. Jos lapsen tarpeita ei huomata ajoissa, voivat koulumotivaatio ja itsetunto romahtaa. Lapsi voi samalla altistua kiusaamiselle. Projektin tarkoituksena onkin tehdä työtä myös ennaltaehkäisevästi, kannatella lasta kaikissa tilanteissa”, korostaa Välivaara.

Hankkeeseen valituille lapsille tehtiin projektin alussa psykologiset ja pedagogiset tutkimukset. Lisäksi projektin työntekijät ovat olleet mukana luokissa ja seuranneet lasten oppimiseen, kaverisuhteisiin ja mielialaan liittyviä asioita. Tietoa on kerätty myös haastattelemalla jokaisen lapsen omaa sosiaalityöntekijää, sijaisvanhimpia ja opettajia. Myös lapset itse ovat vastanneet kyselyihin.

Yksilölliset tukitoimet

Saatujen tietojen perusteella jokaiselle lapselle on räätälöity kunkin tarpeisiin parhaiten vastaavat tukitoimet. Samalla moniammatillinen ryhmä on pohtinut, kuinka oppimisympäristö kannattaisi järjestää lapsen kannalta optimaalisesti.

”Olemme järjestäneet lapsille muun muassa oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyviä perusharjoituksia. Sijaisvanhemmat harjoittelevat lasten kanssa yhdessä esimerkiksi luetun ymmärtämistä tai lukusujuvuutta sekä peruslaskutaitoja. Sen lisäksi lapsilla on myös psykososiaalisia tavoitteita. Konsultoimme sijaisvanhempia muun muassa nukahtamiseen liittyvissä asioissa samoin kuin lapsen kaverisuhteisiin ja mielialaan liittyvissä seikoissa. Olemme ohjanneet lapsia tarpeen mukaan myös lastenpsykiatrian poliklinikalle, jossa he ovat saaneet apua menetysten käsittelyyn ja tunne-elämän vaikeuksiin”, kertoo Elisa Oraluoma, joka toimii SISUKAS-projektissa kehittäjäpsykologina.

Lapsia haastattelemalla on myös kartoitettu lasten omia näkemyksiä tukitoimien tuloksellisuudesta.

”Monet heistä ovat kertoneet, että tukitoimien ansiosta he oppivat asioita paremmin ja keskittyminen on helpompaa. Myös sijaisvanhemmat ovat kertoneet, että lasten opiskeluun on projektin ansiosta tullut selkeyttä ja lapset ovat saaneet omiin yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivaa täsmäharjoittelua kotona. Konsultaatio on auttanut sijaisvanhempia läksyjen teon ohjauksessa ja monella lapsella kotitehtävät sujuvat nyt paremmin”, valottaa konsultoiva erityisopettaja Maire Saksola, joka tapaa sijoitettuja lapsia sekä heidän sijaisvanhempiaan tarpeen mukaan noin 2 – 3 kuukauden välein.

”Tapaamiskerrat lähtevät lapsen tarpeita ja tilanteesta. Muutama oppilasta ei ole tavattu niin usein, koska koulu sujuu ilman lisätukiakin”, toteaa hän.

SISUKAS-hankeMaire Saksola, Christine Välivaara (alh. oik.), Elisa Oraluoma ja Johanna Liukkonen ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen SISUKAS-projektissa ja saaneet aikaan toimintamallin, jonka soisi leviävän kaikkialle Suomeen.

Lasten ja verkostoon kuuluvien aikuisten tapaamisessa myös lapsi itse on aina mukana ainakin osa aikaa. Tapaamisissa painotetaan aina lapsen vahvuuksia ja niiden tukemista.

”Näissä tapaamisissa tarkoituksena on, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja hän kokee, että tilanne jossa hän on, ei ole hänen vikansa, vaan että hänellä on paljon vahvuuksia ja aikuiset näkevät sen. Tällä tavoin lapsen ympärillä olevasta verkostosta tulee häntä kannatteleva elementti”, Välivaara kuvailee.

Kullekin lapselle räätälöidyt tukitoimet kirjataan yksityiskohtaisesti oppimissuunnitelmaan, jota päivitetään kolmen kuukauden välein. Lapsen vahvuuksia korostavaan opetussuunnitelmaan kirjataan muun muassa kotona sijaisvanhempien johdolla tehtävät asiat, joita voivat olla esimerkiksi lukemisen sujuvuutta tukevat harjoitukset kolme kertaa viikossa 20 minuuttia kerrallaan.

”Mitä tarkemmin asioista sovitaan, sitä paremmin ne toteutuvat. Arvioimme säännöllisin väliajoin, ovatko tukitoimet olleet riittäviä vai tarvitaanko jotain muutoksia”, Saksola kertoo.

Puolet hankkeen oppilaista on yleisen tuen piirissä, lopuilla oppilaista puoli joko tehostetun- tai erityisen tuen tarpeita. Hankkeen aikana jotkut oppilaista ovat siirtyneet tehostetun tuen tai erityisen tuen piiriin.

Opettaja on palkkansa ansainnut

Projektin työntekijät ovat saaneet hankkeen kuluessa todistaa mahtavia muutostarinoita.

”Eräskin poika ei alkukartoituksessa kaksi vuotta sitten kyennyt katsomaan aikuista silmiin, eikä hän pystynyt tekemään tehtäviä yhtämittaisesti kuin vain hyvien lyhyen aikaa kerrallaan. Koulussa hänellä oli massiivisia ongelmia levottomuuden ja tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi. Pari viikkoa sitten, kun kävimme häntä tapamassa, hän tervehti ja katsoi silmiin ja lopussa halasi jopa minua, jonka hän tapasi ensimmäistä kertaa kyseisenä päivänä. Hän teki hyvässä yhteistyössä tehtäviä ja myös koulussa tehtävät sujuvat nyt paljon paremmin”, iloitsee Oraluoma.

”Lapset ovat todenneet, että kyllä ope on palkkansa ansainnut”, vahvistaa Välivaara.

SISUKAS-projekti on tuonut myös hankkeessa mukana oleville projektityöntekijöille sekä opettajille valtavasti uutta tietoa ja näkemystä siitä, että sijoitetut lapset ovat todellakin erityisryhmä johon pitää kiinnittää huomiota.

”Ennen tätä hanketta en itsekään ajatellut sijoitettuja lapsia ryhmänä, johon pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota. Jos heillä on ollut pulmia oppimisessa, he ovat toki saaneet saman tuen, kuin muutkin oppilaat vastaavassa tilanteessa. Nyt ymmärrän, että kokonaistilanteen selvittäminen, johon oppimisedellytysten lisäksi kuuluu tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kartoitus, on ensisijaisen tärkeää sijoitetuilla lapsilla. Meille opettajille tulee myös antaa tietoa sijoitettujen lasten kokemusmaailmasta, jotta meillä olisi paremmat valmiudet kohdata näitä lapsia”, paljastaa Saksola.

Tällä hetkellä projektissa on menossa loppukartoitus jonka tarkoituksena on tutkia hankkeen vaikuttavuutta. Samalla raportoidaan, mitä projektissa mukana olleille lapselle on tapahtunut näiden vuosien aikana. Seurantaa pyritään jatkamaan lapsen verkoston toimesta yläkouluun asti.

Projektin perimmäisenä pyrkimyksenä on Välivaaran mukaan ollut saada aikaiseksi myönteinen koulukierre, joka kantaa lapsen aikuisuuteen saakka ja takaa hänelle hyvän elämän.

”Emme yritä tehdä näistä lapsista kympin oppilaita, vaan pyrimme lisäämään heidän hyvinvointiaan, uskoa mahdollisuuksiinsa ja motivaatiotaan ottaa käyttöön koko osaamisensa koulussa. Kun nämä lapset täyttävät 21vuotta, sijaishuolto päättyy. Tuolloin suhteet läheisiin sekä biologiseen sukuun saattavat olla katkenneet ja nuoret voivat kokea olevansa yksin maailmassa. Aikuisen elämän hyvinvoinnin ja syrjäytymiskehitykseltä välttymisen kannalta on tärkeää, että sijoitetuilla nuorilla on tässä vaiheessa kiinnekohtana opiskelu- tai työpaikka kesken jääneen koulupolun sijaan. Varhaisen tuen myötä sijoitetun lapsen elämän riskien ei tarvitse toteutua vaan haasteet voivat muuttua mahdollisuuksiksi. Tällä on suuri inhimillinen, mutta myös kansantaloudellinen merkitys”, kiteyttää Välivaara.

Sijoitettulapsikoulussa.fi

SISUKAS-projekti Facebookissa (www.facebook.com)

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Eeva Grönstrand | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).