Positiivista pönkkäystä Oulussa

Nuorten Ystävien klubitalo Pönkässä on aina avoimet ovet. Pönkkä tarjoaa kuntoutujalle mahdollisuuksia omaan tahtiin. Pakkoa ja tiukkoja määräyksiä ei ole. Vapaaehtoisuus on asian ydin. Kiusaamiselle on kuitenkin nollatoleranssi.

Sinikka Putaala on päässyt työelämään kiinni Pönkän avulla. Taustatukea antavat myös Maria Joona ja Lahja Leiviskä.Sinikka Putaala on päässyt työelämään kiinni Pönkän avulla. Taustatukea antavat myös Maria Joona ja Lahja Leiviskä.

Nuorten Ystävien klubitalot toimivat Oulun lisäksi Kajaanissa ja Rovaniemellä. Toiminta on suunnattu osatyökykyisten matalan kynnyksen toimintaan. Tarkoituksena on saada ihmiset rauhalliseen tahtiin takaisin työmarkkinoille. Klubitalojen jäsenistä viidennes on kehitysvammaisia ihmisiä. Muihin vammaisryhmiin kuuluvia on noin 15 prosenttia asiakkaista. Valtaosa Klubitalojen asiakkaista on mielenterveyskuntoutujia.

Klubitaloissa opetellaan alusta alkaen perustoimintaa, joka tulee sekä arjessa että työelämässä. Taloilla valmistetaan lounasta ja välipalaa, harrastetaan ja ulkoillaan. Tehdään siis elämälle perusedellytykset. Erityisen tärkeä asia taloissa on se, että ne tarjoavat jäsenilleen sosiaalista toimintaa. Nuorten Ystävien selvitysten mukaan suurin osa asiakkaista pitää tärkeänä muiden ihmisten kohtaamista. Klubitalot vähentävät myös tarvetta muiden palvelujen, kuten psykiatristen sairaala- ja avopalveluiden käyttöä.

”Klubitalo on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka on tarkoitettu kaikille osatyökykyisille ihmisille. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ne, jotka kokevat tarvitsevansa tukea, ovat tervetulleet”, klubitalohankkeen projektipäällikkö Maria Joona sanoo.

Ei diagnoosirajoitusta

Talojen toiminta perustuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen. Jäseneksi voivat liittyä kaikki halukkaat. Useimmilla on jokin sairaus tai vamma, joka vaikeuttaa työelämään tai opiskelemaan pääsyä. Jäseniltä ei kysellä diagnooseja, vaan toiminta keskittyy terveyttä edistäviin asioihin.

”Kaikki, jotka haluavat olla osa yhteisöä ja tehdä yhteisiä töitä, ovat tervetulleita”, Joona tarkentaa.

Pönkässä on reilut 200 jäsentä. Jäsenten määrä kasvaa koko ajan. Hanke on ollut toiminnassa viisi vuotta. Kaikkiaan Nuorten Ystävien kolmessa klubitalossa on 500 jäsentä.

”Meillä käy 30 – 50 henkilöä päivässä. Jäsenkävijöiden lisäksi on paljon niitä ihmisiä, jotka käyvät tutustumassa toimintaan ja katsomassa, millainen meininki meillä on”, vastaava työhönvalmentaja Lahja Leiviskä kertoo.

Talojen toiminta painottuu arkisiin askareisiin. Keittiötöiden lisäksi työpainotteiseen päivään sisältyy mm. siivous-, toimisto- ja viestintätöitä. Klubitalolaiset julkaisevat myös omaa Me Pönkkääjät -lehteä.

”Toimistoyksikkömme hoitaa klubitalo Pönkän tiedotuksen. Jäsenet tekevät lehteen jutut ja kuvituksen. Pönkässä toimii esimerkiksi musiikkiryhmä Pönkän Pumppu, luovan toiminnan ryhmä, työnhakuryhmä, valokuvausryhmä Paparatsit, naisten ryhmä Supernaiset, liikuntaryhmä ja ATK-ryhmä.”

Vapaaehtoisuus on asian ydin

Kuntoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta lisäävä toiminta on todettu kansainvälisesti tehokkaaksi. Toipuminen ja hyvinvointi voi alkaa, kun ihminen pääsee kiinni arjen rutiineihin ja oppii ottamaan vastuuta omasta elämästään. Sen jälkeen myös tulevaisuus ja muu elämä alkaa kiinnostaa uudella tavalla.

”Kaikki toiminta lähtee jäsen toiveista ja tarpeista. Joinakin viikkoina toiminnassa on mukana vähemmän porukkaa, toisella viikolla voi olla paljonkin. Meille voi tulla, kun on itselle sopiva hetki”, Lahja Leiviskä sanoo.

Maailmalla on 330 klubitaloa. Suomessa taloja on 25. Klubitalomalli on kehitetty New Yorkissa 1950-luvulla.

Klubitalolla on tietokone kaikkien asiakkaiden käytössä.Klubitalolla on tietokone kaikkien asiakkaiden käytössä.

”Nuorten Ystävät perusti ensimmäisen talon vuonna 2012. Tuolloin talon nimenä oli vielä työllistymistalo. Ensimmäinen talo oli juuri tämä Oulun Pönkkä”, Maria Joona kertoo.

Tavoitteet ovat henkilökohtaisia, ne lähtevät jäsenestä itsestään. Keskeinen toimintamuoto tähtää jäsenten työllistymiseen ja opiskeluun tuetun työllistymisten mallin avulla. Monien päämääränä on päästä oikeaan palkkatyöhön. Osa-aikainenkin työllistyminen on valtiolle ja kunnille edullista, sillä se lisää verotuloja ja vähentää sosiaalietuuksien tarvetta.

”Jokainen asettaa itse itselleen tavoitteen. Jollekin saattaa riittää se, että käy klubitalolla, se saattaa jo auttaa oman elämän hallinnassa. Meillä on kuitenkin paljon jäseniä, joiden tavoitteet ovat selkeästi työelämässä tai opiskelussa. Suurin osa jäsenistämme on eläkkeellä tai kuntoutustuella, mutta joukossa on myös työttömiä työnhakijoita. Ihmisellä saattaa olla jokin rajoite, joka estää avoimille työmarkkinoille sijoittumista ilman tukea. Usein tällainen rajoite voidaan poistaa tai sitä voidaan lieventää yhteistyöllä ja tuella”, Maria Joona selventää.

Klubitalojen jäsenistä yli 30 prosenttia on sijoittunut talojen ulkopuolelle. He ovat töissä, opiskelemassa tai muussa työllistymistä edistävässä toiminnassa.

”Tarkoitus on, että meidän kautta mennään palkkatöihin, ei avotöihin.”

”Haaveita pitää olla”

Klubitalo Pönkän jäsen Sinikka Putaala on päässyt Pönkän avulla kiinni työelämään.

”Käyn siivoamassa Oulun Musiikkikeskuksen konservatoriossa aamuisin. Sen jälkeen tulen Pönkkään, oikeastaan joka päivä. Olen tosi tyytyväinen, että elämään on tullut säännöllisyyttä ja ryhtiä. Minulle rutiinit ovat tärkeitä.”

Putaala sanoo, että hänestä tuntuu hyvälle jo illalla nukkumaan mennessä, kun tietää, että aamulla on jotakin mielekästä tekemistä.

”Ainahan haaveita pitää olla. Voi olla, että jonakin päivänä saattaisin haluta tehdä vielä jotakin muutakin. Tällä hetkellä näin on kuitenkin kyllin hyvä”, Putaala hymyilee.

Pönkän ja työelämän lisäksi Putaalan elämään kuuluvat olennaisesti musiikki, liikunta ja penkkiurheilu. Hän käy pari kertaa viikossa kuntosalilla. Sinikka on myös kova Oulun Kärpät -fani.

”Se, että voin tehdä palkkatöitä eläkkeen lisäksi, on tuonut minulle aivan uusia mahdollisuuksia. Minulla on viimeinkin rahaa, jolla voin joskus ostaa jotakin. Se on nostanut elintasoani huomattavasti. Minun ei tarvitse enää joka asiassa miettiä, onko minulla varaa ostaa esimerkiksi jotakin vaatetta tai mennä elokuviin. Elämä on paljon vapaampaa. En kyllä enää ikinä haluaisi vaihtaa elämääni entiseen, siis siihen, että tekisin ilmaiseksi töitä.”

Teksti: Petri Kiuttu | Kuva: Petri Kiuttu | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).