ArtsEqual lisää osallisuutta ja hyvinvointia

Parhaillaan käynnissä oleva Taideyliopiston koordinoima ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama ArtsEqual-hanke tutkii, kuinka taide ja taidekasvatus kaikille tasapuolisesti kuuluvana peruspalveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Toisin sanoen hankkeessa tarkastellaan taiteen yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutuksia nimenomaan tasa-arvon näkökulmista ja pyritään kehittämään sellaisia taiteen ja taidekasvatuksen palveluja, jotka lisäävät osallisuutta ja hyvinvointia. Toisaalta hankkeessa arvioidaan esimerkiksi kouluissa, oppilaitoksissa, vanhuspalveluissa, monikulttuurisessa nuorisotyössä, vammaistyössä ja vankiloissa toteutettujen uudenlaisten taiteen ja taidekasvatuksen kokeilujen hyvinvointivaikutuksia. Tyypillisten tieteellisten julkaisujen lisäksi tutkimushankkeessa esitetään toimenpidesuosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi ja uusien käytäntöjen vakiinnuttamiseksi. Useissa jo julkaistuissa toimenpidesuosituksissa kannustetaan institutionaalisten rajojen ylittämiseen taide-, kasvatus-, sosiaali-, hoiva-alojen ja kulttuuritoimen välillä.

Hankkeessa toimii yli 80 tutkijaa, ja vuorovaikutuskumppaneita on yli 50. Niitä ovat esimerkiksi ministeriöt, kunnat, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt sekä yliopistot. Hankkeessa tunnistetaan, että vaikka taide ja taidekasvatus voivat olla mainioita välineitä yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä ja syrjäytymisen estämisessä, vaikutus ei ole automaattinen. Taide ja taidekasvatus voivat myös tuottaa syrjintää ja epätasa-arvoa. Ne voivat tahattomasti vahvistaa poissulkevia käytäntöjä esimerkiksi taiteelliseen lahjakkuuteen, kehoon tai sukupuoleen liittyvien käsitystemme kautta. Tämän vuoksi monissa osatutkimuksissa pyritään tunnistamaan ja analysoimaan näkymättömiin jääviä normatiivisia käytäntöjä ja niiden merkityksiä sekä pyritään muuttamaan niitä tasa-arvon edistämiseksi. Lisäksi tarkastellaan tapoja, joilla eroja ja (epä)tasa-arvoa tuotetaan ja ylläpidetään puhuttaessa taiteesta ja taidekasvatuksesta.

Hankkeen muutamissa osatutkimuksissa pyritään edistämään ja tukemaan erityisesti kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua taiteisiin ja taidekasvatukseen. ArtsEqual on esimerkiksi mukana tutkimuskumppanina Lyhty ry:n ja Mouka-Filmin Ihminen on hyvä asia -vaikutuskampanjassa, jossa luodaan taiteen keinoin kohtaamisia kehitysvammaisten aikuisten ja ala-asteen kuudesluokkalaisten välille. Lyhty ry on kehitysvammaisille tarkoitetun lyhytaikaisen asumisen yksikkö, joka tarjoaa kulttuurityöpajatoimintaa asukkailleen. Lyhty ry:n kulttuurityöpajassa muodostettiin aikoinaan suosittu punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät, jonka tarinan pohjalta on tehty elokuva Kovasikajuttu sekä syksyllä 2017 ensi-iltaan tuleva jatko-osa Tokasikajuttu. Elokuvien koululaisnäytösten ympärille rakennettu kampanja pyrkii osallistavien työpajojen kautta lisäämään ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta vammaisuutta kohtaan.

Kehitysvammaisten oppijoiden tasa-arvon näkökulmasta eräs tärkeimmistä ArtsEqual-hankkeen vuorovaikutuskumppaneista on helsinkiläinen Musiikkikeskus Resonaari, joka on toiminut esteettömän ja saavutettavan musiikkikasvatuksen edelläkävijänä jo yli 20 vuotta. Resonaarin musiikkikoulun noin 300 oppilasta opiskelevat taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelmaa noudattaen ja suurella osalla heistä on oppimiseen liittyviä tuen tarpeita. Esteetöntä ja saavutettavaa opetuksesta tekee muun muassa se, että Resonaarissa ei ole pääsykokeita ja oppilaiden oppimissuunnitelmat ovat yksilöllistettyjä. Resonaari edistää esteettömyyttä myös työelämässä: eräs keskuksen tunnetuimmista toimintamuodoista on kehitysvammaisten oppijoiden ammattiorkesteri Resonaarigroup, joka perustuu tuettuun työllistymiseen.

ArtsEqual-hankkeen Resonaaria koskevat osaprojektit ovat pääosin kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä yhdistäviä tapauslähtöisiä tutkimuksia. Tavoitteena niissä on analysoida yksittäisten innovatiivisten toimintamuotojen kautta laajempia koulutukseen, taiteen ammattilaisuuteen, tutkimukseen ja yhteiskuntaan liittyviä ilmiöitä.

Yksi tapaustutkimuksista keskittyy tarkastelemaan Resonaarissa kehitettyä musiikkipedagogista innovaatiota, josta käytetään nimeä Kuvionuotit. Se on väreihin ja muotoihin perustuva nuotinkirjoitusjärjestelmä. Tutkimuksessa analysoidaan tulisiko Kuvionuotit tulkita länsimaisen nuotinkirjoituksen laajennukseksi vai erityispedagogiseksi tukitoimeksi. Tulokset osoittavat, että järjestelmä on monipuolisesti sovellettavissa erilaisissa musiikkikasvatusympäristöissä joko itsenäisesti tai rinnakkain niin kutsutun perinteisen nuotinkirjoituksen kanssa. Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta huomattavaa on, että kuvionuottien kehittäminen ja soveltaminen on merkittävästi edistänyt kehitysvammaisten oppilaiden osallistumista tavoitteelliseen musiikkikasvatustoimintaan, kuten taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaiseen opetukseen. Lisäksi kuvionuottien käyttöönotto on olennaisesti vaikuttanut sekä musiikkikasvatuksen ja -terapian alojen lähentymiseen Suomessa että erityismusiikkikasvatuskäsitteen muodostumiseen. Erityismusiikkikasvatuksen käsite on puolestaan edistänyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskeskustelua musiikkikasvatuksen alalla.

Viimeaikaisessa tutkimuksessa on tarkasteltu myös Resonaarin konsertteihin osallistuneiden yleisöjen ja muusikoiden konserttikokemuksia ja niiden merkityksiä. Kyselyihin ja haastatteluihin perustuvan tutkimuksen tulosten mukaan pääosin kuvionuottien hyödyntämiseen perustuva musiikillisten taitojen oppiminen on mahdollistanut uudenlaista osallisuutta ihmisille, jotka ovat perinteisesti jääneet tekijöinä ja toimijoina esittävän taiteen ulkopuolelle. Konserteilla on olennainen sosiaalinen ulottuvuus: tilaisuudet mahdollistavat kohtaamisia ihmisten ja ihmisryhmien välillä, jotka eivät tyypillisesti ole vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että konsertteihin osallistuneet ovat uudelleenarvioineet käsityksiään koskien muusikkoutta ja musiikillista lahjakkuutta sekä vammaisuutta ja erilaisuutta.

Resonaari on ollut yhteistyökumppanina myös ArtsEqual-hankkeen osatutkimuksessa, joka kohdentui laajentuneen ammatillisuuden käsitteeseen taidekorkeakoulujen pedagogisen koulutuksen kontekstissa. Kyseisessä kolmevuotisessa tutkimuksessa Resonaarigroupin muusikot toimivat opettajina tuoden taidepedagogiikan koulutukseen uusia näkemyksiä koskien musiikin ammattilaisuutta ja musiikin oppimisen ja opetuksen monimuotoisuutta. Näissä kohtaamisissa roolit kääntyivät ylösalaisin, kun tuen tarpeessa oleva toimikin opettajana ja kouluttajana. Yllättävää kyllä, monelle opiskelijalle tämä oli myös ensimmäinen mahdollisuus tavata kehitysvammainen ihminen. Kapea-alainen asiantuntijuus on kehityksen este pyrittäessä lisäämään tasa-arvoa ja hyvinvointia yhteiskunnassa. Myös taidealojen ammattilaisten on otettava huomioon suhteensa yhteiskuntaan ja esimerkiksi pohtia, miten venyttää “normaalin” rajaa käsityksissä siitä, kenellä on oikeus olla muusikko ja taiteilija. Taiteen ammattikentän demokratisointi vaatii jatkuvaa normien kyseenalaistamista näkyvien ja näkymättömien raja-aitojen purkamiseksi.

Kaiken kaikkiaan ArtsEqual ensimmäisenä isona taiteeseen ja taidekasvatukseen kohdistuvana kansallisena tutkimushankkeena avaa mahdollisuuksia yhteiskunnan hiljaisten ihmisryhmien äänen kuuluviin saamisessa. Taidetta ja musiikkia ei tule tarjota ainoastaan terapian ja hoivan välineenä, vaan taiteen ja taidekasvatuksen palvelujärjestelmien on myös avattava mahdollisuuksia kehitysvammaisille ihmisille toimia taiteen ja musiikin tuottajina ja ammattilaisina.

ArtsEqual (www.artsequal.fi)

Teksti: Marja-Leena Juntunen (musiikkikasvatuksen professori), Sanna Kivijärvi (tohtorikoulutettava) & Tuulikki Laes (tutkijatohtori) | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).