Suunnistusohjeita selkotekstien maailmaan

Kun edessä on tyhjä paperi tai tiedosto ja tavoitteena on kirjoittaa selkeää luettavaa, kirjoittajan päässä surisee paljon kysymyksiä. Kuka on tekstini lukija, mitkä asiat tekstissä ainakin pitää olla, millainen sanasto ja lauseet aukeavat lukijalle parhaiten? Kirjoittajan apuna ovat selkokielen kirjoitusohjeet, joita Suomessa on kehitetty jo yli 30 vuoden ajan.

Selkokirjoittajan tekstilajit -kirjassa on konkreettisia ohjeita erilaisten selkotekstien kirjoittajille sekä runsaasti esimerkkejä erilaisista selkokielisistä teksteistä.Selkokirjoittajan tekstilajit -kirjassa on konkreettisia ohjeita erilaisten selkotekstien kirjoittajille sekä runsaasti esimerkkejä erilaisista selkokielisistä teksteistä.

Viime vuoden lopulla selkokielen teoria harppasi askelen eteenpäin, kun Leealaura Leskelän ja Auli Kulkki-Niemisen Selkokirjoittajan tekstilajit (Opike 2015) julkaistiin. Selkokielen kirjoitusohjeet ovat aiemmin olleet yleisiä, kaikkiin teksteihin sovellettavissa olevia. Selkokirjoittajan tekstilajit tarjoaa täsmällisempää ohjeistusta siihen, miten erilaisia selkotekstejä pitäisi kirjoittaa. Millainen on selkouutinen ja mitä eroja ja yhtäläisyyksiä sillä on yleiskieliseen uutiseen verrattuna? Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun on tekemässä selkokielistä esitettä? Voiko selkokielellä kirjoittaa runoja?

Selkokirjoittajan tekstilajit -kirjassa tarkastellaan mediatekstejä, informatiivisia tekstejä ja kaunokirjallisia tekstejä. Tekstiesimerkkejä on runsaasti, joten aloittelevakin kirjoittaja saa tuntumaa, mitä selkokielellä on kirjoitettu ja miten. Samalla saa vinkkejä siitä, millaista selkoluettavaa ylipäänsä on tarjolla, jos esimerkiksi työssään tarvitsee selkotekstejä. Selkokielen ohjeet ja vinkit eivät ole suunnattu vain työkseen kirjoittaville, selkoajattelusta on hyötyä myös lyhyiden arjen tekstien kirjoittamisessa.

Tekstilaji ohjaa lukemista

Jokaisella tekstillä on jokin viestinnällinen tarkoitus. Tekstit, joilla on sama käyttötarkoitus, muodostavat luokkia, tekstilajeja. Samaan tekstilajiin kuuluvilla teksteillä on samanlaisia piirteitä, joiden avulla tunnistamme esimerkiksi uutisen uutiseksi tai runon runoksi, vaikka emme tietoisesti miettisi tekstin ominaisuuksia. Tekstilaji ohjaa lukemaan tekstiä tietyllä tavalla. Kun otamme käteen esimerkiksi dekkarin, odotamme erilaista lukukokemusta kuin silloin, kun luemme uutista.

Tekstilajit tulevat tutuiksi lukemalla. Silloin kun lukeminen on vaikeaa, lukukokemuksia ja sitä kautta myös tuntumaa tekstilajeihin on vähemmän kuin ihmisillä, joilla lukeminen sujuu. Leskelä ja Kulkki-Nieminen toteavatkin, että selkoteksteissä tulee erityisesti kiinnittää huomiota tekstilajipiirteisiin, jotta lukijalle on selvää, millaisesta tekstistä on kulloinkin kyse. Kun tekstiä mukautetaan selkokielelle, tekstin täytyy mukauttamisen jälkeenkin olla tunnistettavissa tekstilajinsa edustajaksi.

Tekstilajin tunnistamiseen vaikuttavat tekstin lisäksi myös visuaaliset seikat. Tietokirja näyttää erilaiselta kuin romaani, ja Selkosanomissa pyritään myös taitossa erottelemaan erilaisia juttutyyppejä. Myös julkaisuympäristö vaikuttaa siihen, miten tekstejä luemme. Esimerkiksi Kelan selkoesite virittää erilaisia lukuodotuksia kuin Ylen selkouutinen.

Kuka on tekstini lukija?

Selkokirjoittamisessa olennaista on tietää, kenelle tekstiä on kirjoittamassa. Selkotekstit on suunnattu lukijoille, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Ihminen voi tarvita selkokieltä esimerkiksi vamman tai ikääntymisen vuoksi tai siitä syystä, että hän vasta opettelee suomen kieltä. Selkokeskuksen arvion mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä, jotka hyötyvät selkokielisestä viestinnästä.

Lukijan huomioimista on korostettu selkokirjoitusohjeissa jo pitkään, niin myös Selkokirjoittajan tekstilajit kirjassa. Selkoteksti täytyy kirjoittaa niin, että lukijan on mahdollista tunnistaa, millaisesta tekstistä on kyse. Tekstilajin tunnistaminen auttaa tekstin ymmärtämisessä. Jos tekstiä luetaan lukuryhmässä, voidaan ennen lukemista yhdessä miettiä, millaisesta tekstistä on kyse.

Tunnistaminen ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että selkolukijalta odotettaisiin, että hän osaisi nimetä vaikkapa lukemansa kirjan genren. Lukeminen ja tekstin ymmärtäminen onnistuvat kuitenkin paremmin, jos lukija tietää, onko kyse faktasta vai fiktiosta tai onko teksti uutinen vai mielipideteksti.


Ohjeita informoivien tekstien kirjoittajille

  • Kirjoita lyhyt ja lukijaa innostava aloitusteksti tai johdanto. Käytä kieltä, joka saa lukijan kokemaan, että teksti on tarkoitettu hänelle.
  • Etene aiheen käsittelyssä tekstityypille sopivalla tavalla. Toimintaohjeissa sopiva tapa on usein kronologinen eteneminen, kun taas jonkin aihepiirin yleisesittelyissä voit edetä lukijalle tutusta kohti vieraampia asioita.
  • Hyödynnä visualisoinnin ja infografiikan keinoja informoivan tekstin rakenteen toteutuksessa. Visualisoi tekstin ydinkysymyksiä, älä sivujuonteita.
  • Pohdi keinoja lisätä lukijan lukumotivaatiota. Kokeile eri keinoja ja mieti, sopisiko niistä jokin tekstiisi, esimerkiksi lukijan puhutteleminen, tarinallisuus, haastattelu tai dialogi, tunteiden ja omakohtaisten kokemusten käyttö, uteliaisuutta herättävät kysymykset, kiinnostavat väitteet, tietolaatikot, infografiikka ja muut visuaaliset keinot, äänituki ja animointi, pelit, videot, sarjakuvat tai huumori.

Lähde: Leealaura Leskelä ja Auli Kulkki-Nieminen: Selkokirjoittajan tekstilajit (www.opike.fi). Opike 2015.

Teksti: Henna Kara | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).