Pedagogista rakkautta
Rinnekodin koulun opetushuoneessa vallitsee erittäin intensiivinen tunnelma. Kuusi haastavasti käyttäytyvää autismin kirjon oppilasta vaatii henkilökunnalta täydellistä keskittymistä tähän hetkeen.
Ensisilmäyksellä tilanne Rinnekodin koulun luokkahuoneessa näyttää kuin kohtaukselta jostain modernista tanssiteatteriesityksestä. Erityisopettaja Leni Pispala tuijottaa keskittyneesti oppilastaan silmästä silmään lähietäisyydeltä, eikä häiriinny, vaikka samaan aikaan toinen oppilas hyppii tasajalkaa luokan halki ja kolmas ryskyttää pöytää edestakaisin.
Kontaktin saaminen autistiseen oppilaaseen vaatii voimakasta läsnäoloa ja pian yhteys syntyykin. Aamun alkajaisiksi opettaja tervehtii jokaista oppilastaan erikseen. Hänellä on kädessään pullo, jossa on kyseisen päivän tuoksua. Jokainen oppilas haistaa pulloa, joka tuoksuu sitruunalle. Viitotaan sana perjantai.
Pispalan lisäksi luokassa on toinenkin erityisopettaja ja neljä koulunkäyntiavustajaa. Oppilaita luokassa on kuusi. Tosin tällä kertaa kyseessä on poikkeustilanne. Normaalisti luokassa on vain yksi opettaja ja neljä avustajaa, jolloin yhden työntekijän vastuulla on kaksi oppilasta.
Suuri määrä henkilökuntaa on välttämättömyys, sillä jokainen oppilas tarvitsee paljon tukea joka hetki.
”Tälle luokalle on valittu autistisia kehitysvammaisia oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä ohjaamista tilojen välityksellä. Jaamme toiminnat eri tiloihin, sillä nämä oppilaat tarvitsevat konkreettisen siirtymän tilasta toiseen, kun teemme eri asioita”, kertoo erityisopettaja Annina Sormunen.
Luokissa ei ole ikäkriteereitä, joten samassa ryhmässä voi olla 6 – 16 -vuotiaita oppilaita. He valikoituvat samalle luokalle sillä perusteella, että voivat olla keskenään yhtä aikaa samassa tilassa.
”Oman ryhmänsä muodostavat myös monivammaiset oppilaat, joiden koulunkäynti sisältää paljon hoidollisia elementtejä”, lisää Pispala.
Aamun ohjelmaan kuuluu huomenen toivotuksen jälkeen keskustelua säästä sekä musiikin kuuntelua. Lopuksi jokainen oppilas perehtyy omaan lukujärjestykseensä. Sen jälkeen osa ryhmästä siirtyy liikuntatunnille viereiseen huoneeseen ja osa menee tekemään jotain muuta. Ryhmä jakautuu aamupiirin jälkeen usein eri toimintoihin, sillä työrauhan saavuttamiseksi tarvitaan eriyttämistä.
Taustalla usein aggressiivinen käytös
Rinnekodin koulu on Rinnekoti-Säätiön ylläpitämä perusopetuslain mukaista esi- ja perusopetusta antava yksityinen erityiskoulu. Yhteensä koulussa on 38 oppilasta, joista 28 asuu Rinnekodissa. Koulua käyvät sekä lähialueella asuvat lyhyt- ja pitkäaikaiskuntoutusta saavat lapset ja nuoret, että muualta erityistarpeiden vuoksi tulevat oppilaat.
”Yleensä Rinnekotiin siirrytään noin 11 – 13 vuoden iässä, jolloin oppilaat ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että aggressiivinen käyttäytyminen voi tuottaa lähikoulussa hankaluuksia”, kertoo Sormunen.
Suurimmalla osalla koulun oppilaista on pidennetty 11-vuotinen oppivelvollisuus ja he ovat koulun päättyessä yleensä 17-vuotiaita.
Koulun opetus perustuu valtakunnalliseen esi- ja perusopetuksen suunnitelmaan, jonka pohjalta on laadittu yksityiskohtaiset koulun omat esi- ja perusopetuksen suunnitelmat.
Luokan oppilaiden kanssa toteutetaan toiminta-alueittaista opetusta, jolloin heille ei opeteta varsinaisia oppiaineita, vaan koulunkäynti koostuu kielellisten, sosiaalisten, kognitiivisten, motoristen ja päivittäisten toimintojen taitojen opiskelusta.
”Asetamme oppilaille pieniä tavoitteita, kuten esimerkiksi perunan itse pilkkomaan oppiminen. Suuria tavoitteita ovat kommunikaatioon liittyvät edistysaskelet, joita voidaan harjoitella jopa vuosia. Monilla oppilailla ahdistusta aiheuttaa se, että he eivät saa itseään ymmärretyksi. Siksi etsimme jokaiselle oppilaalle sopivan kommunikaatiomenetelmän. Jos oppilaalla on kognitiivisia taitoja riittävästi, voimme opiskella myös esimerkiksi äidinkieltä ja matematiikkaa oppilaan taitojen mukaisesti”, valottaa Pispala.
Oppilaat käyttävät kommunikoidessaan tukiviittomia, kommunikaatiokansioita ja PECS-kuvavaihtoa. Osa lapsista osaa fasilitoida aikuisen avustamana. Erityisesti yksi oppilaista, 17-vuotias Joel Turtola, on erittäin taitava fasilitoija.
Koulun jälkeen nuoret hakeutuvat yleensä Keskuspuiston ammattikouluun TYVA 2 -koulutukseen, jossa opiskelijat saavat perusvalmiuksia selvitäkseen aikuiselämän mukanaan tuomista haasteista. Joidenkin oppilaiden terveydentila on kuitenkin sellainen, että heitä ei voida autolla kuljettaa, ja he jäävät Rinnekotiin päivätoimintaan.
Sydämen asialla
Työn vaativuudesta huolimatta sekä Pispala että Sormunen vakuuttavat olevansa juuri sinä työssä, jota haluavat tehdä eläkeikään asti.
”Näiden oppilaiden kanssa ei pääse eteenpäin, jos työtä ei tee sydämellä. Meistä monelle tämä työ onkin varmasti kutsumus. Usealla meistä on kehitysvammainen lapsi tai muu sukulainen. Luulen, että halu ja taito kohdata ja auttaa näitä lapsia tulee sieltä. Oppilaat myös vaistoavat, jos aikuinen ei ole mukana aidosti ja silloin mikään asia ei kulje eteenpäin. Tämän on pedagogista rakkautta”, kiteyttää Pispala.
”Teemme paljon työtä myös terapeuttien, psykologien, vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa, ja se on myös työn rikkaus”, hän jatkaa.
Sormunen huomauttaa, että erityisopettajan työhön voi helposti yhdistää myös omia mielenkiinnon kohteitaan. Hän kertoo opiskelleensa sosiaalipedagogista hevostoimintaa, jota hän voi hyödyntää työssään omien oppilaidensa kanssa.
”Osa oppitunneistamme on tallilla, jossa harjoittelemme sosiaalisia taitoja.”
Myös oppilaiden edistyminen erilaisissa taidoissa antaa opettajille suurta tyydytystä työhönsä. Erityisen paljon Pispala kertoo iloinneensa, kun Joel Turtola alkoi kommunikoida fasilitoimalla opettajan kanssa kaksi vuotta sitten.
”Joel on erittäin älykäs ja ajatteleva poika, mutta kukaan ei näe sitä hänen ulkokuorensa läpi. Kuitenkin hän kykenee pysähdyttävästi kuvailemaan, millaista on olla autisti. Hän on kirjoittanut muun muassa seuraavanlaisen kuvauksen omasta tilastaan: Saatana riivaa sielua, aistit ovat sekautuneet, hypätkää mun saappaisiin niin tiedätte!”, Pispala kuvailee.
Turtolan autismikuvausten innoittamana Pispala kiinnostui autismista jopa niin paljon, että hän aikoo tehdä väitöskirjan autistien aistipulmista.
Säästöt huolestuttavat
Vuosi sitten Rinnekodin koululle myönnettiin vanhempainyhdistyksen aloitteesta OAJ:n vuoden koulukilpailussa kunniamaininta. Kilpailu kattoi kaikki Suomen koulut, jotka oli ilmoitettu kilpailuun. Kunniamaininnan hakemisen avulla vanhemmat tahtoivat tuoda julki tyytyväisyytensä koulun toimintaan.
Kuitenkin valtionavustuksen leikkausten vuoksi koulusta on jouduttu vähentämään henkilökuntaa, mikä heijastuu vääjäämättä myös opetukseen.
”Opetuksen suunnittelu oli ennen paljon helpompaa, kun jokaista lasta kohti oli oma aikuinen”, Pispala toteaa.
”Riittävä määrä aikuisia on tae siitä, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen. Se heijastuu myös viesteissä, joita saamme kotoa. Kun tukea on riittävästi, vanhemmat kertovat, että heidän lapsensa on ollut kotona rauhallinen eikä ole esimerkiksi rikkonut tavaroita”, Sormunen jatkaa.
Molemmat opettajat lähettävät uudelle hallitukselle huolestuneita terveisiä ja toteavat, että opetusmäärärahojen leikkauspäätös on erittäin lyhytnäköinen ja epähumaani, eritoten silloin kun se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin oppilaisiin, jotka tarvitsevat tukea kaikkein eniten.
Kirjoita kommentti