Luokka täynnä tähtiä

Useasta erillisestä rakennuksesta koostuva uudenkarhea Metsokankaan koulu sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Oulun keskustasta etelään. Koulun oppilaat, joita on yhteensä yli tuhat, asuvat läheisellä Metsokankaan asuma-alueella.

Suuren oppilasmäärän perusteella voisi kuvitella, että koulussa vallitsee jatkuvasti kova meteli, mutta asia on juuri päinvastoin. Metsokankaan kouluun kuuluvassa Korpimetson yksikössä on niin hiljaista ja rauhallista, että vierailija voisi hyvin luulla olevansa huopatossutehtaassa. Koulurakennusten arkkitehtoniset ratkaisut jo sinällään ehkäisevät melua. Luokkatiloissa sipsutellaan kokolattiamatoilla sukkasillaan tai sisätohveleissa. Pulpetteja ei ole laisinkaan vaan niiden tilalla on pöytiä, pehmustettuja palleja sekä sohvaryhmiä. Luokkahuoneen voi jakaa kahtia siirrettävällä seinällä ja lisäksi yksikössä on paljon muitakin pieniä erillistiloja, jonne osa oppilaista voi vetäytyä työskentelemään pienemmissä ryhmissä.

Tärkein syy miellyttävään ja rauhalliseen ilmapiiriin ovat kuitenkin koulun oppilaat, joiden kanssa on tehty heti alusta lähtien paljon töitä, jotta luokkaan syntyisi vahva yhteishenki.

Toiminnallista opetusta

Tähtiluokassa alueellista erityisryhmää opettaa erityisluokanopettaja Vuokko Palokangas sekä yleisopetuksen ryhmää luokanopettaja Sari Koskenkari. Inklusiivisessa Tähtiluokassa on yhteensä 28 oppilasta, joista osalla on erityisen tuen päätös. Opettajien lisäksi Tähtiluokassa työskentelee kaksi koulunkäynninohjaajaa.

”Molemmat ryhmät aloittivat koulunkäynnin samaan aikaan yhtenä joukkona. Lapsille kerrottiin, että heillä on kaksi opettajaa eikä oppilaita pyritty erottelemaan millään tavalla. Teimme paljon töitä ryhmäyttääksemme lapset yhdeksi ryhmäksi”, Palokangas kertoo.

Heti aluksi lapset saivat keksiä itse luokalleen nimen. Valituksi tuli nimi Tähtiluokka. Valintaansa lapset perustelivat sillä, että kaikki tähdet ovat erilaisia eikä taivaalla ei ole yhtään samanlaista tähteä. Myös kaikki lapset ovat tähtiä, jotka loistavat kukin omalla tavallaan.

Tähtiluokkalaiset työskentelevät yhdessä erilaisissa projekteissa sekä taito- ja taideaineissa. Sen sijaan äidinkielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat työskentelevät enemmän pienryhmissä.

”Opetuksemme on toiminnallista. Opettaja pystyy tilanteen mukaan eriyttämään erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, jotta he voivat tehdä helpompia tehtäviä”, Palokangas selvittää.

Monenlaisia rytmejä

Erityisen hyvin toiminnallisuus ja pienryhmätyöskentely havainnollistuu Tähtiluokan musiikkitunnilla.

Luokan tehtävänä on oppia laskemaan tahtia neljään ja soittaa yhdessä suunnittelemansa neljän tahdin rytmi yhdessä. Ensin opettaja lyö tahtia malliksi, kunnes kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Sen jälkeen luokka jaetaan neljään ryhmään siten, että jokaisessa ryhmässä on mukana myös erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Ryhmät valitsevat itselleen lyömäsoittimet, niin että jokaisella lapsella on jokin lyömäsoitin. Ryhmät hajaantuvat eri puolille opetustilaa, kuka mihinkin nurkkaukseen oman opettajansa tai koulunkäynninohjaajan johdolla, ja pian alkaa joka sopesta kuulua rytmikästä neljän tahdin kalkatusta.

Ryhmätyöskentelyn aikana erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukeminen sujuu kuin huomaamatta, eikä lopputuloksesta voi havaita millään lailla, kuka oppilaista tarvitsi tukea enemmän kuin muut.

Kaikki hyötyvät

Inklusiivisesta opetuksesta hyötyvät kaikki, sekä yleisopetuksen että erityisryhmän oppilaat.

”Erityisryhmän oppilaille tärkeää on malli, jonka he saavat muilta oppilailta. Yleisopetuksen oppilaat puolestaan hyötyvät inklusiivisesta opetuksesta siten, että he oppivat erilaisuuden kohtaamista, hyväksymistä ja ymmärtämistä. Ensimmäisellä luokalla viitoimme aluksi runsaasti ja yleisopetuksen lapset innostuivat viittomista todella paljon. Osa oppilaista halusi opetella viittomia enemmänkin ja nykyisin oppilaat osaavat lähestyä luokalla olevaa oppilasta, joka käyttää kommunikaatiokansiota kommunikointiinsa”, Palokangas iloitsee.

Kontaktia muihin oppilaisiin

Erityisluokanopettaja Pirjo Pukarin alueellisessa erityisryhmässä on seitsemän oppilasta, jotka ovat 3.-8.-luokkalaisia. Hän tekee kiinteää yhteistyötä kolmen yleisopetuksen viidennen luokan kanssa. Pukarilla on apunaan kaksi koulunkäynninohjaajaa omassa ryhmässään. Usean aikuisen tuki mahdollistaa oppilaiden yhteistoiminnan ja jakautumisen erilaisiin opetusryhmiin.

Kaikilla alueellisen erityisryhmän oppilailla on HOJKS, johon on asetettuna kunkin oppilaan yksilölliset tavoitteet. Osa Pukarin oppilaista opiskelee toiminta-alueittain kieltä ja kommunikointia, motorisia, sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja sekä päivittäisten toimintojen taitoja.

Haastattelun tekopäivänä Pukarin oppilailla oli äidinkielen tunti yhdessä viidesluokkalaisten kanssa. Oppitunnin aikana ei käytetty oppikirjaa, vaan kaikki oppilaat esittivät muille ääneen kirjoittamiaan runoja. Jokaiselle runolle taputettiin.

”Tällainen kirjaton oppitunti on hyvä tilaisuus jakaa erityisoppilaat yleisopetuksen oppilaiden kanssa opetusryhmiin. Samalla kaikki oppivat ottamaan kontaktia ja olemaan vuorovaikutuksessa keskenään sekä hyväksymään toinen toisensa. Meidän kaikkien on mahduttava, ei vain tähän luokkaan ja kouluun, vaan myös koko maailmaan sellaisina ihmisinä kuin olemme”, Pukari pohtii.

Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että kaikkia oppilaita koskevat myös käytössäännöt.

”Siitä periaatteesta pidämme tiukasti kiinni. Erityisoppilasta ei saa ivata eikä hänelle saa nauraa. Toisaalta erityisoppilaskaan ei saa viedä koko huomiota tai häiritä tunnilla, sillä olemme täällä kaikki yhdessä.”

Unelma-ammatissa

Pukari kertoo erityisopettajana olevansa unelma-ammatissaan.

”Tässä työssä saan miettiä joka päivä, kuinka opetan asioita oppilaan vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden kautta. Erityisopetus on sitä, että pyrin löytämään jokaiselle oppilaalle parhaimman tavan oppia jokin asia. Jos tietty tapa toimii jollekulle oppilaalle, se ei välttämättä sovi toiselle. On hienoa löytää yhteys siten, että oppilas saa ajatuksestani kiinni ja saamme jakaa yhdessä oppimiskokemuksen.”

Myös kyky elää hetkessä ilman liian pitkälle vietyjä etukäteisvalmisteluja sekä uusien toimintamallien kehittäminen lennossa ovat osa erityisopettajan toimenkuvaa.

”Vaikka kuinka suunnittelen etukäteen, tilanteessa kaikki saattaakin mennä aivan toisella tavalla ja silloin on löydyttävä jokin uusi keino. Tässä työssä opin itse koko ajan uutta ja saan onnistumisen kokemuksia kun näen, että oppilas oivaltaa”, kiteyttää Pukari.