Nainen on aina voittamaton!

PKN on varmaan jo useimmille suomalaisille tuttu bändi. Kulosaaresta kuuluu kuitenkin kummia. Siellä nimittäin ottaa ensiaskeleitaan tyttöbändi, joka saattaa tulevaisuudessa olla vähintään yhtä suosittu kuin Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye. Muistakaa siis kolme kirjainta: RRG!

RRG-bändissä soittavat Ina Turunen, Liisa Koskela, Elina Jaakkola ja Vilma Nironen ovat pian lähdössä ensimmäiselle ulkomaankeikalleen Latviaan.
RRG-bändissä soittavat Ina Turunen, Liisa Koskela, Elina Jaakkola ja Vilma Nironen ovat pian lähdössä ensimmäiselle ulkomaankeikalleen Latviaan.

Helsingin Kulosaaressa sijaitsevassa musiikin erityispalvelukeskus Resonaarissa käy ankara mäiske, kun tyttöbändi RRG, Resorock Girls, pitää viikoittaista treenituntiaan.

”Yy, kaa, yy kaa koo ja lähtee! SEIS! Ina! Ensin soitetaan biisi ja sitten vasta tuuletetaan!”, komentaa musiikin opettaja Juuso Torpakko oppilaitaan.

Resonaarin RRG-bändiin kuuluu neljä rempseää nuorta naista, jotka ovat soittaneet yhdessä vuoden verran. Kenelläkään ei ole taustallaan aikaisempaa kokemusta bändissä soittamisesta, mutta kaikki ovat olleet Torpakon yksityisoppilaita jo vuosien ajan.

Pikkutytöstä lähtien musiikkia harrastanut Elina Jaakkola, 18, soittaa rumpuja ja laulaa. Lisäksi hän tekee lyriikat bändin kappaleisiin.

”Elämä ilman musiikkia olisi kamalaa. Musiikki on minulle tosia tärkeä asia ja on hienoa, että saan tehdä musiikkia. Haluan tehdä kappaleita, jotka jäävät sydämeen kiinni”, kiteyttää Jaakkola tuntojaan.

Hän kuuntelee mielellään rock- ja heavymusiikkia. Suosikkibändeikseen Jaakkola mainitsee Lordin sekä The 69 Eyes -yhtyeen. Suomalaisista artisteista hän pitää erityisesti Robinista ja Jenni Vartiaisesta.

Elina Jaakkolan sanoitukset pursuavat tyttöenergiaa ja itseluottamusta.
Elina Jaakkolan sanoitukset pursuavat tyttöenergiaa ja itseluottamusta.

Livekeikoilla Jaakkola ei kuitenkaan ääniyliherkkyytensä vuoksi halua käydä. Ääniherkkyys ei onneksi häiritse häntä oman bändin harjoituksissa eikä itsenäisten rumpukomppitreenien aikana.

”Rummut on mun juttu. Musiikissa on vahvuutta ja se tuo hyvää mieltä. Siitä saa luottamusta itseensä”, Jaakkola sanoo.

Muut bändin jäsenet ovat Ina Turunen, 20, joka tiluttaa kitaraa sekä vastaa myös bändin näyttävimmistä tuuletuksista. Liisa Koskela, 34, ja Vilma Nironen, 25, soittavat kumpikin kosketinsoittimia.

”Hyvin sujuu soitto meiltä!” arvioivat kaikki neljä yhteen ääneen, ja samaa mieltä on myös Torpakko.

”Tytöt soittavat oikein hyvin yhteen. Inakin pysyy hyvin tahdissa kitaroineen. Jos tulee jotain virheitä, niin se ei ole kovin vaarallista. Kukaan ei jää pois kyydistä”, Torpakko vakuuttaa.

Biisejä suoraan sydämestä

RRG:n esittämät kappaleet edustavat tyylilajiltaan poprockia, räppiä, sekä sen tarkemmin määrittelemätöntä fuusiomusiikkia.

Kappaleensa yhtye tekee yhteistyössä tyttöjen omien ideoitten pohjalta.

Ina Turusella on sekä oikea asento että asenne kitaran soittoon.
Ina Turusella on sekä oikea asento että asenne kitaran soittoon.

”Pidämme lyriikkapajoja, joissa mimmit heittävät ideoita. Niiden perusteella rakentelemme porukalla biisejä kokoon pohtimalla, tuleeko kappaleesta iloinen vai mollisävyinen. Kuvionuottien värien perusteella löydämme sopivat sointukierrot ja Elina alkaa hyräillä siihen päälle ja kirjoittaa sanoitukset”, Torpakko kuvailee kappaleiden syntyprosessia.

Yhtyeen laulut kertovat usein rakkaudesta ja sen löytämisestä, mutta myös elämästä yleensä, sekä bändistä itsestään.

”Asioita suoraan sydämestä”, Jaakkola kiteyttää.

Resonaarin ensimmäinen tyttöbändi

Turun konservatoriosta valmistunut Torpakko kutsuu itseään musiikin sekatyöläiseksi, jolla on taustallaan muun muassa monenkirjava keikkailutausta. Vuonna 2010 Torpakko meni Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhtyyn suorittamaan siviilipalvelustaan ja sitä kautta hän löysi tiensä myös Resonaariin, ensin tuntiopettajaksi ja myöhemmin hän sai vakinaisen työpaikan.

”Tämä työ on minulle lottovoitto; täynnä positiivista energiaa ja hyvää fiilistä!”, Torpakko hehkuttaa.

Ajatus Resonaarin oman tyttöbändin perustamisesta syntyi, kun Torpakko havaitsi, ettei Resonaarissa ollut ennestään ainoatakaan tyttöbändiä. Sellainen oli siis perustettava. Torpakko valitsi bändin soittajat omien oppilaidensa joukosta. Valintaperusteena oli oman kiinnostuksen lisäksi kyky soittaa yhdessä muiden kanssa.

”Bändisoitossa on omat kujeensa, kuten melodiavastuut sekä säestysosuudet. Lisäksi kokoajan kuunneltava, mitä muut soittavat ja soitettava mukana samassa rytmissä. Myös ryhmädynamiikan on oltava kohdillaan ja soittajien on oltava sopivan ikäisiä”, luettelee Torpakko bändissä toimimisen edellytyksiä.

”Kaikkein tärkeintä on, että kaikki ovat mukana”, lisää Jaakkola.

Pedagoginen näkökulma

Torpakko ottaa biisejä sovittaessaan huomioon pedagogisen näkökulman, sillä bändin tarkoituksena on ensisijaisesti kehittää yhtyeen jäsenten soittotaitoa ja yhdessä toimimisen valmiuksia. Olennaista on, että uusissa kappaleissa on jokaiselle soittajalle riittävästi opeteltavaa.

Juuso Torpakko on innostava opettaja, joka ottaa huomioon jokaisen soittajan omat erityistarpeet.
Juuso Torpakko on innostava opettaja, joka ottaa huomioon jokaisen soittajan omat erityistarpeet.

”Jokaisella mimmillä on oma tonttinsa bändissä, ja myös omat kehitystarpeensa. Siksi kaikissa biiseissä on jokin uusi asia, joka tuo lisää, mutta ei liian paljon, haastetta ja oppimista soittajille. Kaikki bändin jäsenet ovat kehittyneet vuoden aikana tosi paljon omilla alueillaan”, Torpakko kertoo.

Soittotaidon karttuessa yhtyeellä on ollut jo joitain keikkoja esimerkiksi Savoy-teatterissa sekä Finlandia-talolla. Lisääkin keikkoja bändin kalenteriin mahtuisi. He esiintyisivät mielellään esimerkiksi yksityistilaisuuksissa.

Ensi kesänä tytöillä on edessään varsinainen näytön paikka, sillä he ovat lähdössä ensimmäiselle ulkomaankeikalleen Riikaan.

”On hienoa, että päästään eteenpäin”, kuvaa Jaakkola bändiläisten tuntoja.


Jätkäbiisi

Aina kun jätkien seurassa oon,
hulluks tuun ja punaseks muuttuu.
Vaikka mä en niiden läppää tajuu,
sietämätön on partaveden haju.
Poiken tyyli coolii on,
mä en oo kuitenkaan onneton.
Huppareit´ katon, se silmiin pistää
jätkiä yritän kovasti riistää.

Bilistä pelataan kaikki päivät,
poissa meistä on huolen häivät.
On vaikeeta poikien myöntää,
että naiset osaa palloja lyödä.
Naisten taidot tärkeitä on.
Nainen on aina voittamaton.
Pojat on poikii ja naiset rokkaa,
pojilla naisiin ei riitä pokkaa.

On pojilla kuitenkin pehmeät huulet,
partaa on mukava tunnustella.
Poikia on kuitenkin ihana pussailla,
en mä sille mitään mahda.

RRG
Meitsi nostaa puntii tangossa hunttii,
väität et oon juntti, mut sitä en oo.
Kun käyn pelaa säbää, se ei muuten oo tsägää, et meil´ ei pärjää ykskään jäbää.
RRG, RRG, täältä tulee RRG!

Ykköskenttä jäälle ja hanat aukee!
Nää mimmit pistää kiekot ylämummoon,
maalit aina vaikka väkisin runnoo,
Taivas varjele RRG tulee!
Ykköskenttä jäälle ja hanat aukee!
Laa laa laa laa la la la laa la laaa.

Tsempataan kovaa ja kannustamme,
Ei eriksi anneta, treenit suoritamme.
Yhdessä kaikki taputtaa,
ja huutaa huraa!

RRG, RRG, täältä tulee RRG!
Taivas varjele RRG tulee!
Ykköskenttä jäälle ja hanat aukee!
Nää mimmit pistää kiekot ylämummoon,
maalit aina vaikka väkisin runnoo.
Taivas varjele RRG tulee!
Ykköskenttä jäälle ja hanat aukee!
Laa laa laa laa la la la laa la laaa.


Musiikkia kaikille

Helsingissä toimiva Resonaari on musiikin erityispalvelukeskus, joka tarjoaa tavoitteellista musiikinopetusta kehitysvammaisille ja muille erilaisille oppijoille. Resonaarin periaatteena on, että jokaiselle täytyy antaa mahdollisuus oppimiseen.

Sen toiminta vahvistaa erilaisten oppijoiden siirtymistä marginaalista kohti tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa.

Resonaarin oppilaista suurin osa on kehitysvammaisia. Muita erityisryhmiä edustavat mm. liikunta- ja näkövammaiset, oppimisessa tukea tarvitsevat sekä mielenterveyskuntoutujat. Uusi kasvava kohderyhmä on seniorit.

Resonaarin oppilasmäärä on kasvanut vuosi vuodelta, ja tällä hetkellä oppilaita on jo lähes 300. Musiikkikoulussa työskentelee neljä päätoimista sekä 13 sivutoimista työntekijää. Resonaari on toiminut vuodesta 1995 lähtien.

Resonaari (www.helsinkimissio.fi)

Teksti: Eeva Grönstrand | Kuva: Pekka Elomaa | Julkaistu: 

Yksi kommentti

Vastaa käyttäjälle Inka 88 Peruuta vastaus

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).