Suurella sydämellä, oikealla asenteella
Hämeenlinnassa toimivan Perhekoti Jääskeläisen toiminnan taustalla on neljä periaatetta: kodinomaisuus, yhteisöllisyys, yksilöllisyys ja onnellinen elämä. Nämä arvot eivät ole jääneet pelkäksi sanahelinäksi, sillä Perhekoti Jääskeläisessä eletään aidosti niiden mukaista hyvää elämää.
26-vuotias Erkki Riekkola on musiikillinen lahjakkuus. Absoluuttisen sävelkorvan omistava nuori mies soittaa kitaraa ja laulaa kuin kunnon rokkikukko konsanaan, mutta miehen ohjelmistosta löytyy myös herkempiä balladeja. Niitä esittäessään hän antaa yleisölle etukäteen nenäliinavaroituksen: kohta kostuu silmänurkka jos toinenkin.
Riekkola on ollut Perhekoti Jääskeläisen asukas kolmisen vuotta. Hän asuu tuetusti omassa asunnossaan ja käy päivisin töissä palkkatyössä perhekodin eri yksiköissä.
”Minulle on rakennettu oma työ. Maanantaisin käyn täällä Fasaanissa siivoamassa. Sen jälkeen pidän tunnin mittaisen musiikkituokion Fasaanin asukkaille. Tiistaisin teen samaa hommaa Voutilantiellä ja keskiviikkoisin Herukkakujalla. Torstaisin ja perjantaisin touhuan työtoimintalaisten kanssa. Työni on kivaa ja vaihtelevaa”, kuvailee Riekkola.
Hän on hyvä esimerkki Perhekoti Jääskeläisen asiakkaista, jotka koostuvat kehitysvammaisista sekä autismin kirjon ihmisistä. Monet asiakkaista oirehtivat psyykkisesti tai heillä on haastavaa käyttäytymistä, johon vastaamiseen perhekodissa on hyvät eväät.
Perhekodin perustaja Pekka Jääskeläinen on taustaltaan mielisairaanhoitaja ja psykiatrinen osaaminen kuuluu myös henkilökunnan vahvuuksiin.
Peili apuna
Vuonna 1988 toimintansa aloittanut yksikkö toimi aluksi viiden kehitysvammaisen henkilön perhekotina.
”Kun perustimme ryhmäkodin vaimoni Maikin kanssa, sydäntämme lähellä oli ajatus siitä, että ihmisen suurin tarve on olla hyväksytty ja suurin pelko on joutua yhteisön ulkopuolelle. Samalla kun yksilö kuuluu yhteisöön, hän saa myös yhteisön tuen. Jokainen yhteisön jäsen voi olla muille hyödyksi ja jokainen tarvitsee myös apua, avun tarve vain vaihtelee”, kiteyttää Jääskeläinen filosofiaansa.
Perhekodin toiminta lähti käyntiin nykien. Ongelmia oli paljon, ja oli mietittävä, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Ratkaisu löytyi kuitenkin yllättävän läheltä.
”Vaimon Maikki kehotti minua menemään peilin ääreen ja katsomaan, löytyisikö sieltä selitystä ongelmiin”, Jääskeläinen toteaa lauhkeana.
Peilin ansiosta asiat lähtivät rullaamaan ja vuodesta 2001 lähtien Perhekoti Jääskeläinen on toiminut ammattimaisena hoito- ja asumispalveluja tuottavana perheyrityksenä. Niiden lisäksi palveluihin kuuluu myös työ- ja päivätoiminta, virkistystoiminta sekä erilaiset asiantuntijapalvelut. Nykyään Perhekoti Jääskeläinen on asiakaspaikkaluvulla mitaten Hämeenlinnan suurin kehitysvammapalveluiden tuottaja. Yrityksen koon kasvusta huolimatta se on säilyttänyt kodikkaan ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta sekä vahvuuksia korostavan toimintatapansa.
Rekrytoinnissa selvä linja
Yhtenäinen toimintaperiaate edellyttää henkilökunnalta samansuuntaista arvomaailmaa sekä sitoutumista yrityksen toimintafilosofiaan. Siksi uusien työntekijöiden rekrytointi tehdään huolella, mutta myös huumorilla.
”Minulla on rekrytoinnissa sellainen linja, että palkkaan aina itseäni fiksumpia ihmisiä”, paljastaa Jääskeläinen. Eräs näistä fiksummista on hoitotyön johtaja Tellervo Hiltunen.
”Pekka ja Maikki ovat rakentaneet yritykselle äärimmäisen hienon arvopohjan, johon ihastuin välittömästi taloon tullessani. Yrityksen arvot on kiteytetty sanoihin yksilöllisyys, yhteisöllisyys, kodinomaisuus ja onnellinen elämä. Arvot eivät kuitenkaan kerro pelkkinä sanoina riittävästi. Niiden taustalla on tärkeät perhearvot, jotka ohjaavat jokaista hetkeä”, hän kuvailee.
Helmiammattilaisia
Hiltusen tausta on psykiatrisen akuuttipsykiatrian osastolla, jossa psyykkisesti oireilevia kehitysvammaisia asiakkaita ei hänen mielestään osattu auttaa tai hoitaa oikein.
”Saatoin itsekin suhtautua heidän tilanteeseensa hyvin kapeasti. Nykyisin ajattelen, että kaikkiin tilanteisiin löytyy ratkaisu kun ihminen kohdataan aidosti arvostaen, kunnioittavasti ja kuunnellen. Se on tärkeintä. Keinoja on erilaisia, mutta aina löytyy jokin tapa ratkaista ongelmat”, Hiltunen pohtii.
Tämän näkökulman Hiltunen pitää mielessään osallistuessaan uusien työntekijöiden rekrytointiin, joka on siirtynyt nykyisin hänen tehtäväkseen Jääskeläisen vetäydyttyä enemmän yrityksen taustavaikuttajaksi.
”Meillä muodollinen pätevyys ei ole riittävä rekrytoinnin peruste. Tärkeintä on, että työntekijämme pystyvät aidosti allekirjoittamaan sen arvomaailman, jonka pohjalta teemme työtämme joka päivä.”
Tyypillinen reitti Perhekoti Jääskeläisen palkkalistoille kulkee erilaisten yhteistyöhankkeiden kautta, joiden kuluessa talon ulkopuolisilla työntekijöillä on mahdollisuus tutustua läheltä perhekodin arvomaailmaan. Myös jo talossa työskentelevät henkilöt suosittelevat tuntemiaan hyviä ”tyyppejä” töihin.
”Nappaamme helmiammattilaisia toisista työpaikoista. Helmityöntekijä on sellainen, joka uskaltaa ajatella valtavirrasta poikkeavasti”, Hiltunen määrittelee.
Virheestä kakkukahvit
Perhekoti Jääskeläisessä kaikki toiminta lähtee asiakkaan tarpeista, ja usein se saattaa johtaa törmäyskurssille hoitajan persoonallisuuden kanssa.
”Kohderyhmällämme ei ole keinoja puolustautua, mutta työntekijöillä niitä on ihan riittävästi. Usein työntekijöiden puolustusmekanismit ovat korkealla, joten omaa osuutta ongelmiin on vaikea havaita. Olen ollut alalla 46 vuotta ja pikkuhiljaa alan päästä selville siitä, millainen ongelma minä itse olen. Meidän on kuitenkin yritettävä selvitä syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa kaikissa tilanteissa”, Jääskeläinen korostaa.
Johtajaa suuremman fiksuuden lisäksi työntekijöiltä odotetaan myös kykyä ajatella valtavirrasta poikkeavasti ja tehdä itsenäisiä päätöksiä, sillä perhekodin työajat painottuvat sosiaalisen kanssakäymisen katvealueisiin. Tällöin työntekijät ovat yleensä yksin omien asiakkaidensa kanssa. Siksi heiltä odotetaan kykyä ajatella, toimia ja ratkoa tilanteita itsenäisesti. Kaikki työntekijät eivät kuitenkaan sopeudu siihen, että esimies ei ole paikalla kahdeksasta neljään eikä ympärillä ole jatkuvasti työyhteisön tukea.
”Muut palveluntuottajat resursoivat arkeen paljon työvoimaa. Meillä taas työ on hyvin pitkälle ilta- ja viikonloppupainotteista. Ne eivät ehkä ole työntekijöille parhaimmat ja mieluisimmat työvuorot”, Hiltunen tuumii.
”Eivätkä firmalle edullisimmat!”, lisää Jääskeläinen.
Hoitajat ovat tyypillisesti kaikkivoipia auttajia, jotka haluavat välttää itsenäistä päätöksentekoa ja vastuunkantoa virheiden tekemisen pelossa. Perhekoti Jääskeläisessä virheiden tekoa ei kuitenkaan edes yritetä välttää – päinvastoin. Niistä on tarkoitus oppia ja tehdä asiat jatkossa paremmin. Moka on siis lahja, jota on syytä juhlia.
”Aina kun tehdään virhe, keitetään kakkukahvit”, Jääskeläinen paljastaa.
Irti hoito-otteesta
Myös hoito-otteesta irtautuminen voi olla joillekin vaikeaa.
”Me hoitoalan ihmiset ylihoidamme kaikkea, mikä liikkuu. Siksi asiakkaiden itsemääräämisoikeuden korostaminen ja siihen suostuminen on olennaisen tärkeää. Asukkaamme eivät halua, että heitä hoidetaan, vaan ainoastaan avustetaan silloin, kun he apua tarvitsevat. Siksi kaikki työntekijämme ovat henkilökohtaisia ammatillisia avustajia taustasta riippumatta”, Jääskeläinen korostaa.
Hoitajan roolista irti rimpuileminen vaatii kuitenkin tietoista ponnistelua, sillä se tapahdu itsestään.
”Olemme pieni toimija, ja vaikka olenkin hoitotyön johtaja, minulla on silti säännöllisiä asiakaskontakteja, ja hoito-otteesta irtipäästäminen on vaikeaa. Nautin, kun tänään tulin töihin, ja sain tuurata sairaslomalla olevaa hoitajaa”, Hiltunen paljastaa.
”Tellervo on riippuvainen lääkkeiden jaosta!”, huikkaa Jääskeläinen ja saa aikaan naurunremakan.
Jääskeläisen vaimo Maikki on miehensä suureksi hämmästykseksi jäänyt jo eläkkeelle, mutta niin ikään jo eläkeiän saavuttaneella Jääskeläisellä ei ole minkäänlaista aikomusta vetäytyä golfia pelaamaan Espanjaan – osaksi siksi että golf ei häntä kiinnosta.
”Aion jatkaa niin kauan, kunnes minulta otetaan avaimet pois”, hän uhkaa leikillisesti. Potentiaalisia avaimen poisottajia ovat Jääskeläisen kaksi poikaa, jotka jatkavat vanhempiensa työtä.
Myös erittäin korkea asiakastyytyväisyys kannustaa jatkamaan. Jotain yrityksen onnistumisesta kertoo se, että 35 prosenttia sen palveluista on suoraostopalveluja, joita ei ole kilpailutettu.
Hyviä periaatteita jos ne toteutuvat aidosti asiakkaiden elämässä. Yksityisissä toimijoissa mietityttää se että ne tekevät aina myös bisnestä ja rahaa itselleen, toivottavasti se ei ala liikaa ohjailemaan toimintaa ja asiakasvalintoja.
Mielenkiintoista luettavaa. Toivottavasti myös yksityisellä puolella homma pysyy pois laitosmaisuudesta ja ihmiset kohdataan joka päivä läheisesti ja suurella sydämellä.