Aspa-kodissa osallisuus toteutuu

Aspa-koti Rantakoivussa Kouvolan Kuusankoskella asukkaat osallistuvat työntekijöiden valintaan ja harrastavat talon ulkopuolella. Talosta käydään vatsatanssissa, judossa, partiossa, joogassa ja monessa muussa toiminnassa.

Pehmoleluja sohvalla

Rantakoivun asukkaat ovat olleet mukana uusien työntekijöiden rekrytoinneissa alusta asti. Asukkaat valmistautuvat haastatteluihin hyvin.

”Asukkailta tulee tarkkoja huomiota ja kysymyksiä. He saattavat kysyä työnhakijalta esimerkiksi, että mistä ruuasta pidät, teetkö meille sitä ruokaa, tykkäätkö tanssia ja mennäänkö yhdessä tanssimaan”, palveluvastaava Tiina Apajasaari kertoo.

Apajasaaren mukaan moni haastateltava työnhakija häkeltyy aluksi, mutta tärkeintä on, miten reagoi – vastaako haastateltava asukkaalle vai työntekijälle, ja ottaako tosissaan asukkaiden kysymykset.

”Jopa 10 vuotta talossa olleet työntekijät muistavat, mitä asukas on heiltä kysynyt, vaikka eivät muuta haastattelusta muistaisi. Kyllä se sitouttaa tekemään töitä asukkaiden kanssa, ei vain tietylle työnantajalle.”

Asukkaat osallistuvat myös säännöllisesti ruuanlaittoon ja toisinaan koulutuksiin henkilökunnan kanssa. Asukkaiden aktiivinen harrastaminen ja verkostotyö edellyttävät henkilökunnaltakin paljon työtä, kyytien tilaamista ja asioiden varmistelemista. Joskus asiakkaiden aktiivisuus aiheuttaa päällekkäisiä buukkauksia, joita selvitellään.

Pitkäaikaiset asukkaat ja työntekijät

Rantakoivu on toiminut vuodesta 2004 lähtien kehitysvammaisten ihmisten kotina. Asunnot suunniteltiin niille asukkaille, jotka muuttivat taloon. Suurin osa heistä asuu siellä vieläkin. Talo rakennettiin Kehitysvammaisten palvelusäätiön ja Aspa-säätiön yhteisvoimin. Palvelut tuottaa Aspa Palvelut Oy.

Vuonna 2004 aloittaneista 9 työntekijästä 8 on edelleen talossa. Alkuvuosista työntekijöitä on tullut lisää, nyt heitä on yhteensä 15.

”On hienoa, että asukkaat ja henkilökunta tuntevat hyvin toisensa. Näin Aspan toimintatapa ja talon kulttuuri säilyy”, Tiina Apajasaari sanoo.

”Meillä on hyvä tilanne, ammattitaitoista henkilökuntaa on riittänyt. Myös sijaiset ovat ammattilaisia tai alan opiskelijoita. Paikkakunnalla on oppilaitoksia ja siten hakijoita, ja meillä on hyvä työnantajamaine. Joidenkin opiskelijoiden mukaan tämä on vaativa paikka, mutta haluan nähdä niin, että olemme ahkeria.”

Rantakoivussa tarjotaan tuettua asumista, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista. Talon ulkopuolella palveluasumisessa ja tuetussa asumisessa asuu yhteensä 15 asukasta ja ryhmäkodissa tehostetussa palveluasumisessa 16 asukasta. Lisäksi on intervalliasunto asumisvalmennusta ja omaishoitolomia varten.

Asukkaiden turvallisuutta palveluasumisessa lisää Vivago-ranneke, jolla saa yhteyden työntekijöihin. Laitteen voi myös säätää mittaamaan elintoimintoja, kuten pulssia ja hengitystä, ja hälyttämään poikkeamista. Kokemukset rannekkeesta ovat hyviä.

Minä-tarinat tärkeitä

”Erään asukkaan lausahdus kunhan kotona on vain hyvä olla, on ollut meidän slogan yli 10 vuotta. Ei tarvitse pelätä ketään ja saa olla oma itsensä. Osallisuus, yksilöllisyys, ja ihmisen omien toiveiden huomioiminen. Saa päättää niistä asioista, joihin pystyy, ja saa apua”, Tiina Apajasaari erittelee.

Janne Valkonen on tullut Rantakoivuun hiljattain. Veljen poikavauva on Jannelle erityisen rakas ja kiva kaveri, joka saa hymyn kasvoille.Janne Valkonen on tullut Rantakoivuun hiljattain. Veljen poikavauva on Jannelle erityisen rakas ja kiva kaveri, joka saa hymyn kasvoille.

Palvelut perustuvat kunkin henkilökohtaiseen asumispalvelusuunnitelmaan, joka tarkistetaan vuosittain. Suunnitelman teossa on aina mukana asukas, omainen tai edunvalvoja, kaupungin edustaja, oma Aspa-työntekijä ja palveluvastaava. Neuvottelussa käydään läpi arjen asioita, terveyttä ja työtoimintaa ja pohditaan, tarvitaanko uusia hoitotahoja. Myös asukkaan vahvuuksia ja voimavaroja sekä verkostoja kartoitetaan.

Asukkaiden voimavaroja ja elämänhistorioita on yhdessä heidän kanssaan koottu minä-tarinoiksi. Toisilla minä-tarina on valokuvakirja, toisilla barbeja tai koruja kenkälaatikossa, toisilla kirjoitettuja tarinoita.

”Tarinat kertovat ihmisen historiaa ja helpottavat vuorovaikutusta. Tarinoissa on paljon faktaa, tunnelmia ja muistoja. Niistä välittyvät tärkeät asiat, kuten miten asukkaalla on ollut tapana viettää joulua, jotta pystymme tarjoamaan hänelle sen, mikä joulussa on tärkeää.”

Hyvää yhteistyötä

Rantakoivuun tullaan sosiaalityöntekijän tai vammaispalvelun kautta, ja toimiva yhteistyö on tärkeää.

”On tärkeää olla rehellisiä ja kertoa, mitä voimme tehdä ja tarjota. Ryhmämuotoinen asuminen ei sovi kaikille, joillekin sopii itsenäinen asuminen. Toisaalta pitää antaa myös mahdollisuus kokeilla. Vanhemmat ovat myös tärkeitä yhteistyökumppaneita, he tuntevat lapsensa.”

Omaan asuntoon tottuu vähitellen, eikä asuminen voi olla aivan samanlaista kuin lapsuuden kodissa. Ryhmäkodissa huoneiden ovet ovat yöllä kiinni eikä yökkö pysty viettämään koko yötä yhden asukkaan luona.

Tärkeä osa toimintaa on asumisvalmennus, jota toteutetaan intervalliasunnossa. Asumisvalmennuksessa harjoitellaan asumista ja saadaan tietoa siitä, mitä kaikkea muuttaminen vaatii.

Kuusankoskella on Kuusaan keskuslaitoksen vuoksi totuttu kehitysvammaisiin ihmisiin. Isoimmat toiminnan haasteet Apajasaari näkee siinä, että alueella ei ole riittävästi terveydenhoidon henkilökuntaa, jotta asukkaiden terveydenhoito sujuisi mutkattomasti.

Omaiset ovat tehneet paljon työtä jo taloa suunniteltaessa ja rakennettaessa. Talon yhteistyöryhmässä on omaisten edustaja. Omaisille järjestetään yhteisiä tilaisuuksia, koulutusta ja talkoita. Taloon saa aina tulla käymään.


Arkeen tarvitaan juhlaa

Tuula Mutanen muutti 11 vuotta sitten Rantakoivuun silloisesta Kuusaan keskuslaitoksesta. Suurimman osan elämäänsä Mutanen oli asunut äidin kanssa, mutta muutti keskuslaitokseen, kun hänen jalkansa halvaantuivat, eikä äiti enää voinut häntä hoitaa. Nyt äiti on jo kuollut ja veli on Mutasen edunvalvoja.

Tuula Mutanen on jo eläkkeellä, mutta päivät kuluvat siitä huolimatta rattoisasti.Tuula Mutanen on jo eläkkeellä, mutta päivät kuluvat siitä huolimatta rattoisasti.

Lämpimät muistot tulvahtavat huoneeseen, kun Mutanen näyttää 1950-luvun lopun mustavalkokuvia itsestään ja veljestään, pulleasta valkoisesta kissasta ja mökkikesistä. Uudemmissa värikuvissa Rantakoivua rakennetaan ja Mutanen laittaa sementtiä laariin.

Tehostettuun palveluasumiseen muuttaessa Mutaselle oli tärkeintä oma koti ja sauna sekä saunavihta. Kultareunaiset kahvikupit piti myös saada, ei jokapäiväiseen käyttöön, vaan juhliin ja vieraita varten.

Kauneus on tärkeää

Mutanen on jo eläkkeellä, mutta aiemmin hän teki työtoiminnassa käsitöitä. Oman huoneen ja yhteistilojen seinällä on hänen taidettaan, kuten upeita silkkipainantatöitä.

Mutasen viikko-ohjelmaan kuuluu seurakunnan kaverikerho, jossa puhutaan ja lauletaan paljon. Silloin tällöin hän käy kahvittelemassa entisen työkaverin kanssa Kymen Paviljongilla. Kuusankoskella on esteetön konserttitalo, jossa Mutanen kävi viimeksi katsomassa suosikkiaan Katri Helenaa.

Kotona Mutanen pyykkää ja viikkaa ja keittää mielellään kahvit vieraille omassa keittiössään. Yhteistiloissa hän leipoo muiden kanssa pullia ja pipareita. Ulkoilemaankin pitäisi ehtiä joka päivä vähän, pyörätuolilla tai rollaattorilla. Välillä pitäisi heittäytyä pitkäkseen selän lepuuttamiseksi, on fysioterapeutti neuvonut.

Mutanen pitää juhlista; juhannuksena Rantakoivussa nostetaan lippu salkoon, lauletaan Siniristilippumme ja tirautetaan pari kyyneltä. Vappuina ja pääsiäisinä on järjestetty brunsseja. Kun Mutanen täytti 60, hän piti isot juhlat ja sai lahjaksi paljon koruja.

Mutasen ranteessa on tyylikäs turvaranneke; punaisen nahkahihnan hän vaihdatti alkuperäisen hihnan tilalle. Ranneke näyttää aikaa, ja napinpainallus tuo nopeasti Aspa-työntekijän paikalle.


Mirtsu itsenäistyi Rantakoivussa

Mira-Maria Kähärä eli Mirtsu muutti Rantakoivuun neljä vuotta sitten lapsuudenkodistaan. Hän oli käynyt ensin kaksi vuotta asumisvalmennuksessa.

”Muutto tuli silti jotenkin yllätyksenä, kun piti pakata mukaan omat tavarat, eikä äiti muuttanutkaan mukana. Alussa en meinannut keksiä tekemistä. Sittemmin olen löytänyt paljon tekemistä, tällä hetkellä harjoittelen pyörällä ajoa Jopolla, Kähärä kertoo.

Mira-Maria Kähärälle oli aluksi yllätys, että äiti ei muuttanutkaan mukaan uuteen kotiin.Mira-Maria Kähärälle oli aluksi yllätys, että äiti ei muuttanutkaan mukaan uuteen kotiin.

Kähärä tuli asumisvalmennuksen jälkeen ryhmäkotiin. Kuntouduttuaan hän muutti rivitaloon, ja sisusti kauniin asuntonsa itse. Ikkunalla kasvaa purkeissa krasseja. Kähärä odottaa jo kesää, että pääsee omalle terassille. Suunnitelmissa on myös käydä rippikoulu.

Iso asia on ollut omasta syömisestä huolehtiminen. Tähän asti Kähärä on syönyt yhteistiloissa, nyt hän opettelee työntekijän kanssa ruuanlaittoa, rahankäyttöä ja kaupassa käymistä.

Kähärä kävi aiemmin kehitysvammaisten päivätoiminnassa, mutta nyt hän työskentelee neljänä päivänä viikossa päiväkotiapulaisena, siivoaa ja auttaa lapsia vaatteiden laitossa.

Hiljattain asumispalvelusuunnitelmapalaverissa Kähärä totesi, ettei halua olla vielä aikuinen – pääasia on että on hyvä olla. Hän ostaa mielellään vaatteita, kimaltavia ja kivoja teinivaatteita, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet. Hyvää oloa lisää myös vatsatanssin harrastaminen kansalaisopistossa ja edessä oleva Robinin konsertti, yhdessä äidin kanssa.


Yksilöllistä tukiasumista 20 vuotta

Tiina Apajasaari on iloinen siitä, että asukkaat ja henkilökunta tuntevat hyvin toisensa.Tiina Apajasaari on iloinen siitä, että asukkaat ja henkilökunta tuntevat hyvin toisensa.
  • Aspan tavoitteena on, että mielenterveyskuntoutujat ja vammaiset ihmiset voivat asua itsenäisesti ja turvallisesti tavallisessa asuinympäristössä.
  • Yli 800 tukiasuntoa ympäri Suomea
  • Asumispalvelut suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Palvelukirjo kattaa kaikki vaihtoehdot henkilökunnan 24/7 läsnäolosta viikoittaisiin kotikäynteihin tai päivätoimintaan kodin ulkopuolella.
  • Kehittää mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten ihmisten asumista ja itsenäistä elämää tukevia palveluja ja tuottaa tietoa.
  • 13 vammaisjärjestön perustama Aspa viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan teemalla ”Vaihtoehtoja on”.
  • www.aspa.fi
Teksti: Paula Toukonen | Kuva: Paula Toukonen | Julkaistu: 

Kirjoita kommentti

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).